Obama vielä kiinni Bushin perinnössä

Syyskuun ensimmäinen oli Yhdysvalloissa näkyvämpi merkkipäivä kuin Irakissa. Vaikka presidentti Barack Obama julisti amerikkalaissotilaiden varsinaisten taistelutoimien päättyneen Irakissa heinäkuun lopussa, irakilaisille edellinen päivä ja huominen ovat yhtäläistä epävarmaa siirtymäkautta.

Obaman tiistai-illan televisiopuheella ei juuri ollut annettavaa Irakin väestölle, vaikka juuri se on kärsinyt kaikkein raskaimmin sen jälkeen, kun Obaman edeltäjä George W. Bush seitsemän vuotta sitten hyökkäsi Bagdadiin.

Obama jätti lähes huomiotta sodan ja sen laukaiseman sisäisen väkivallan tuottamat arviolta satatuhatta irakilaista siviiliuhria. Yhdysvaltalaisista sotilaista hän puhui yksioikoisesti sankareina, vaikka Abu Ghraibin vankilan kidutukset jättivät amerikkalaisjoukkojen maineeseen pysyvän tahran.

Taistelujoukkojen kotiuttamisen aikaraja oli Obaman oma lisäys Bushin ja Irakin johdon sopimukseen Yhdysvaltain vaiheittaisesta vetäytymisestä ensi vuoden loppuun mennessä. Obama valitsi päivämäärän epäilemättä sisäpoliittisesta kalenteristaan. Kongressin välivaaleihin on aikaa enää kaksi kuukautta, ja enemmistö amerikkalaisista on jo pitkään pitänyt Irakin sotaan ryhtymistä virheenä.

Vaalien läheisyys näkyi Obaman puheessa avoimesti. Presidentin demokraattista puoluetta uhkaa marraskuussa kirvelevä tappio etenkin kahdesta syystä: äänestäjien valtaosa ei luota presidentin talous- ja työllisyyspolitiikkaan, ja republikaanien vahvistuva oikeistosiipi on onnistunut leimaamaan Obaman monien silmissä epäisänmaalliseksi vasemmistolaiseksi.

Talouden ongelmista Obama syytti edellistä hallintoa, etenkin sen käynnistämien sotien hintaa. Republikaaniäänestäjiä hän hyvitteli ylistämällä Bushia aidoksi patriootiksi ja kuittaamalla Irakiin hyökkäämistä koskeneet erimielisyydet menneeksi luvuksi.

Yhdysvaltain Irak-operaation yhden vaiheen päättyminen on sopiva hetki arvioida, missä määrin Obama on päässyt irti Bushin perinnöstä Lähi-idässä ja sen liepeillä.

Bush hyökkäsi Irakiin muuttaakseen Lähi-idän voima-asetelmia. Näennäinen sotilaallinen ylivoima osoittautui riittämättömäksi keinoksi saavuttaa kestävää muutosta. Obama sanoo oppineensa Irakista juuri tämän läksyn ja painottavansa siksi omassa ulkopolitiikassaan enemmän diplomatiaa, taloudellisia keinoja ja moraalisen esimerkin voimaa. Johtopäätös on hyvä, joskin toistaiseksi vasta puhetta.

Obama on kiihdyttänyt terrorismin vastustamisen nimissä käytävää sotaa Afganistanissa ja laajentanut ilmaiskuja Pakistanin puolelle. Hän ei ole kyennyt täyttämään lupaustaan sulkea Guantánamon vankileiri, jonka asukeista pääosa on muslimeja. Bushin hallinnon hyväksymän vankien kidutuksen Obama on määrännyt lopettamaan, mutta kidutuskiellon rikkojia ei ole rangaistu.

Bushin roistovaltioksi nimeämä Iran on Irakin heikennyttyä vahvistanut alueellista asemaansa. Obama on saanut tiukennettua Iranin nykyjohdon vastaisia kansainvälisiä pakotteita, mutta Iranin ydinasevalmiutta ne tuskin estävät.

Irak-seikkailun sokaisema Bush laiminlöi Israelin ja palestiinalaisten sovintodiplomatiaa. Obama yrittää nyt pitkän viivyttelyn jälkeen auttaa neuvottelut uuteen alkuun. Odotukset ovat matalalla.

Virkaan tultuaan Obama oli muslimimaailmassa huikeasti Bushia suositumpi. Tänä vuonna muslimien luottamus Obamaan on hiukan laskenut. Etumatka Bushin lukuihin on Pakistania lukuun ottamatta silti yhä selvä. Toivoa ei ole menetetty, vaikka saavutuksia on niukasti.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi