On pakastin, kahvinkeitin, mikroprosessori ja pölynimuri

Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy hyökkää kansantalousmittauksia vastaan. Hänen mukaansa maiden taloudellista edistymistä mitattaessa ei pitäisi keskittyä pelkästään kansantuotteen kasvuun. Sarkozy toivoo, että talouden kehitystä arvioitaessa otettaisiin huomioon ihmisten yleisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden kehitys.

Sarkozyn ajatus ei ole uusi. Nobel-palkittu taloustutkija Joseph Stiglitz on luonnehtinut bruttokansantuotetta (bkt) suppeaksi edistyksen mittariksi. Hänen mielestään sen liikahduksia ei pidä sekoittaa yleisen hyvinvoinnin muutoksiin. Maailmalla teemaa on pohdittu ja vaihtoehtoisia arviointitapoja sommiteltu vuosikymmeniä. EU ja OECD selvittelevät, miten hyvinvointivaltiota voitaisiin mitata.

Silti bkt on se, jonka kurveja seurataan tarkasti. Kansantuote kun on helposti numeroitavissa, laskettavissa ja maittain verrattavissa. Muut mittarit ovat subjektiivisempia – yhdelle onnea on ympäristönsuojelun kehitys, toiselle tulojen kasvu.

Nyt pohdintaa sysii liikkeelle taantuma. Jos bkt:n kasvu lisää hyvinvointia ja onnellisuutta ja bkt:n supistuminen vastaavasti vähentää näitä, globaalin onnen olisi pitänyt kasvaa kohti Lehman Brothersin konkurssia ja kutistua kuluneen vuoden aikana. Arvostelijoiden mukaan aika ennen Lehmanin konkurssia kuitenkin kasvatti kansantuotetta tavalla, joka ei parantanut ihmisten yleistä hyvinvointia.

Finanssialan keksinnöt lisäsivät vaurautta mutta eivät elämänlaatua. Talousromahdus ja bkt:n kutistuminen taas eivät ole ainkaan vielä onnea maailmasta vieneet – tosin työttömyys ja talousvaikeudet voivat sitä vähentää.

Kansantuotelaskelmat ovat suppeita, koska niissä ei oteta huomioon plussana esimerkiksi kotityötä eikä miinuksena vaikkapa ympäristötuhoja.

Bkt-mittari soveltui sotien jälkeiseen maailmaan, jossa pyrittiin tuottamaan mahdollisimman paljon ja nopeasti. Liukuhihnatuotanto toi elämää helpottavia koneita puutteen oloihin ja poisti köyhyyttä. Nykyaikaisen palvelu- ja informaatioyhteiskunnan onnen mittarina tällainen kuulostaa samalta kuin Gösta Sundqvistin sanoitus kappaleessa Onnelliset: "Vaimo, älä ole onneton. Meillä melkein kaikki laitteet on, jotka kehitys on tuonut tullessaan."

Yksi yritys laajentaa kansantuotemittausta on aidon kehityksen mittari GPI. Genuine Progress Indicator ottaa kulutuksen lisäksi huomioon ympäristön, tulonjaon ja kotityön. Laskelmissa ovat mukana esimerkiksi korkeakoulutuksen arvo ja vapaa-ajan puute.

Tilastokeskuksen tutkijat Jukka Hoffrén ja Hanna Rättö laskivat Suomen GPI-kehityksen vuosina 1960–2007. Lopputulos oli se, että suomalaisten hyvinvointi kasvoi kansantuotteen rinnalla aina 1990-luvun lamaan saakka. Sen jälkeen kansantuotteen kasvu ei ole lisännyt hyvinvointia. Samaan tulokseen on päädytty GPI-laskennassa Yhdysvalloissa: talouden kasvu ei ole enää yli kahteenkymmeneen vuoteen pystynyt parantamaan elämänlaatua.

Jos kansantalousmittausten tarkoitus on toimia talouspolitiikan päättäjien apuna, bkt:n ylivalta voi johtaa harhaan – linjauksiin, jotka vievät kestämättömään kulutukseen ja sellaiseen taloudelliseen toimeliaisuuteen, joka ei ihmisten mielestä paranna elämisen laatua. Tämän vuoksi Sarkozyn avaus on paikallaan. Tosin presidentti tärveli avauksensa paljastamalla, että kyse on kuitenkin kisasta: paremmalla kehityksen mittarilla – onnellisuudella – Ranska ottaa Yhdysvallat kiinni.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi