Onnellista talouskasvua!

Ranska, talous ja onnellisuus. Yhdistelmä tuo mieleen ranskalaisen valokuvaajan Henri Cartier-Bressonin vanhan valokuvan.

Ranskalaiset palkansaajat saivat kesällä 1936 ensimmäisen maksetun kesälomansa. Cartier-Bressonin valokuvassa kaksi keski-ikäistä pariskuntaa istuu Marnejoen rannalla kesällä 1938. Vene kelluu tyynessä vedessä. On kuuma. Takit on riisuttu. Hattupäinen mies kaataa lasiin punaviiniä. Rouvat maistelevat picnicruokia. Tyhjä viinipullo makaa ruohikossa. Aika on pysähtynyt.

Taloustieteen Nobel-palkinnon saanut tutkija Joseph Stiglitz luovutti pari viikkoa sitten Ranskan presidentille Nicolas Sarkozylle raportin, jossa pohditaan oikeita tapoja mitata taloutta ja talouden saavutuksia. Sarkozy kiitti työstä ja toivoi, että talouksien kehitystä punnittaessa otettaisiin huomioon myös onnellisuus.

Stiglitzin ja toisen nobelistin Amartya Senin johdolla tehty raportti on voimakas kritiikki bruttokansantuotemittausten asemaa vastaan.

Bruttokansantuotteella (bkt) tarkoitetaan sovittuna ajanjaksona tuotettujen palveluiden ja tavaroiden rahallista arvoa. Raportti piirtää bkt:stä kuvan epäjumalana, jota palvotaan. Talouspäättäjien mielissä bkt ja hyvinvointi liittyvät saumattomasti toisiinsa siten, että kansantuotteen kasvu tarkoittaa lähes automaattisesti hyvinvoinnin kasvua. Uhraukset bkt:n alttarille toisivat siis kansalle korkeamman elintason, äänestäjille tyytyväisyyttä ja päättäjille ääniä.

Stiglitz ja Sen eivät väitä, että bkt olisi ehdottomasti väärä mittari tai että elintason ja bkt:n välistä liitosta ei olisi. He muistuttavat, että bkt-mittausten puutteellisuus pitäisi ymmärtää. Kansantuotelaskelmista puuttuvat muun muassa kotityön arvo, vapaa-ajan ja sen menettämisen merkitys sekä luonnonvarojen kulumisen arvo. Luonnon riisto näkyy yleensä bkt-mittauksissa plussana.

Hyvinvoinnin ja kansantuotteen välistä kytköstä rasittaa myös se, että hyvinvoinnin kannalta kyseenalainen tuotanto on kansantuotetta kasvattavaa - esimerkiksi aseiden, alkoholin ja tupakan valmistus. Ja kun tupakoija saa keuhkosyövän ja päätyy yksityiseen sairaalaan, hänestä tulee eturivin bkt-sankari. Tai kuten raportissa esitetään: liikenneruuhkat kasvattavat kansantuotetta mutta huonontavat elämänlaatua.

Kansantuotemittauksia koskevaa kritiikkiä on harrastettu vuosikymmeniä, ja vaihtoehtoisiakin tapoja on kehitetty. Tarjolla on bkt:n jatkojalosteita - esimerkiksi Genuine Progress Indicator ja Human Development Index - ja joitain tyystin poikkeaviakin arviointitapoja.

Stiglitzin ja Senin raportin arvo ei ole siinä, että se taas muistuttaisi bkt-mittausten yksipuolisuudesta ja muista mittaustavoista. Arvokkaampaa on se, miten he liittävät huomionsa aikaan.

Raportti muistuttaa, että se, mitä mittaa, vaikuttaa omiin tekemisiin. Jos mittaa väärin tai puutteellisesti, voi päätyä vääriin tai puutteellisiin ratkaisuihin.

Aina taantumaan saakka maailman talouspäättäjät uskoivat etenevänsä oikeaa ja kansalaisten etuja palvelevaa tietä, koska kansantuotteet kasvoivat. Niin kasvoivat, mutta miten?

Jälkikäteen huomaa helposti, että bkt-mittaria liikuttivat muun muassa rahoitusalan keksimät instrumentit - esimerkiksi subprime-paketit -, jotka olivat hyvin lähellä huijausta.

Huijauksen yleistyminen kuumensi asuntomarkkinoita Yhdysvalloissa ja nosti kiinteistöjen arvoa. Arvonnousua vastaan kuluttajat ottivat lisää velkaa ja ostivat kestokulutushyödykkeitä. Bkt kyllä kasvoi humisten, mutta liike oli samanlaista kuin animaatiohahmolla, joka juoksee yhä, vaikka jyrkänteen reuna jäi jo taakse.

Taantumakaan ei ole pudottanut bkt:tä jalustaltaan. Nyt tätä talouksien kierroslukumittaria vasta tuijotetaankin: joko viisari nousisi edes nollaan, vai uhkaako perikato?

Onnistumisen tunne valtaa talouspäättäjien mielet, koska kansantuote on todistetusti taas aloittamassa varovaisen kasvunsa. Unholaan ja mittarin ulottumattomiin jää valitettavasti se, mille kasvu tällä kertaa perustuu. Voiko olla niin, että me rakennamme nyt elvytyspaketeilla yhtä kestämätöntä kasvua kuin aiemmin finanssialan keksinnöillä?

Ainakaan kasvava työttömien joukko ei lähiaikoina koe bkt:n ja hyvinvoinnin korrelaatiota omassa elämässään.

Toinen aikaan liittyvä, bkt-mittausten ongelmallisuutta korostava asia on ilmaston lämpeneminen. Vihdoin ympäristön tuhoaminen siirtyy kansantalouksien plussasarakkeesta miinukseksi. Ilmastoa lämmittävä hiilidioksidi on tuoksahdus takavuosien kasvusta mutta tuhoisaa tulevien vuosien bkt:lle, jos mitään ei tehdä - jos talouspäättäjät eivät ymmärrä, että ilmastotalkoiden vaatimat uhraukset voivat pitkällä aikavälillä kasvattaa olennaisesti kansantuotetta ja jopa ihmisten onnea.

Jos mittarit pystyisivät seuraamaan paremmin sitä, mitä ihmiset hyvinvoinnin ja oman onnellisuutensa kasvuksi mieltävät, ja jos talouspolitiikat sovitettaisiin palvelemaan tätä tavoitetta, talouskasvu voisi olla vakaammalla perustalla. Epäilemättä mittausten subjektiivisuus kasvaisi - yhdelle onnea on viinipullo rannalla, toiselle palkankorotus. Mutta onko puutteellinen mittaus paljon parempi kuin subjektiivinen mittaus?

Kansantuotemittaus soveltui paremmin sotaoloihin, jolloin mitattiin varustelua, ja maailmansodan jälkeiseen aikaan, jolloin tehtiin elämää helpottavia koneita yhä nopeammin ja yhä enemmän. Olihan se ehkä onnea, että ei tarvinnut enää pestä pyykkiä käsin eikä kantaa vettä kaivosta. Nyt meillä on tuvan täydeltä elektroniikkaa, mutta hyvinvoinnin mittari kaipaa ruoakseen aina vain lisää koneita.

Kun teollisuusmaiden hyvinvoinnin kehitystä on punnittu hieman monipuolisemmilla mittareilla, tulokset ovat olleet yllättäviä. Bruttokansantuote ja ihmisten kokema hyvinvointi ovat lähteneet omille teilleen jo kymmeniä vuosia sitten. Bkt kasvaa, mutta onni polkee paikoillaan.

Kun ranskalaiset saivat lomansa, he olivat hyvin hämmästyneitä: että saa olla picnicillä ja palkkaa tulee silti! Bkt:tä ajatellen voisi sanoa, että maailman ensimmäinen kattava ja sitova vuosilomalaki oli kaikessa tuottamattomuudessaan lyhyellä aikavälillä virhe. Mutta hyvinvointia se taatusti lisäsi, ja yleistyessään järjestelmä synnytti pitkällä aikavälillä massaturismin.

Pari vuotta Marnen-picnicin jälkeen tilanne kyllä keikahti nopeasti: massatuotanto voitti onnen, ja bkt-hirmu Saksa oli käänteen kärjessä.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi