Paavin arvovalta kärsi

Roomalaiskatolisen kirkon johtajan moraalinen valta ulottuu paljon laajemmalle kuin vain maailman runsaan miljardin katolilaisen keskuuteen. Paavia kuunnellaan sodan ja rauhan, vihan ja lähimmäisenrakkauden kysymyksissä sitä laajemmin, mitä arvostetummaksi ja luotetummaksi hän osoittautuu.

Neljä vuotta sitten paaviksi valittu Benedictus XVI on nyt kolhaissut arvovaltaansa uuden särön. Tammikuun lopussa Benedictus hyväksyi 20 vuoden välirikon jälkeen takaisin kirkon yhteyteen ryhmän äärivanhoillisia piispoja. Yksi heistä, brittiläinen Richard Williamson, kiistää natsien tappaneen juutalaisia kaasukammioissa ja sanoo juutalaisvainojen uhreja olleen enintään 300 000.

Benedictuksen tarkoitus oli paikata kirkon yhtenäisyyttä, ei samentaa juutalaisten kansanmurhan todellisuutta, mutta päätös oli virhe. Katolisen kirkon 1940-luvun johtoa on syytetty välinpitämättömästä asenteesta juutalaisvainoihin. Lisäksi Benedictus on saksalainen. Israel ja Saksan juutalaiset raivostuivat paavin päätöksestä. Jopa useat Saksan katoliset piispat ovat arvostelleet paavia ennenkuulumattoman jyrkästi.

Jo virkakautensa alkupuolella Benedictus suututti muslimit historia-aiheisen luentonsa tylyllä sitaatilla. Viime joulun tienoilla hän rinnasti homoseksuaaliset suhteet ympäristötuhoihin. Katolilaisten johtajan tehtävä on puolustaa oman kirkon oppeja, mutta asema edellyttäisi myös herkkyyttä ihmisyyden ja ihmiskunnan moninaisuudelle.

Nykyinen paavi tiedettiin alun alkaen katolisen kirkon vanhoillisen siiven edustajaksi, oppikysymyksissä osin jopa jyrkemmäksi kuin hänen puolalainen edeltäjänsä Johannes Paavali II. Näyttää siltä, että Benedictus on ottanut askelen taaksepäin myös kirkon sisäisen vallankäytön tavoissa. Päätöksiä on tehty niin ahtaassa ja sisäänpäin kääntyneessä piirissä, että seuraukset tulevat yllätyksenä.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi