Panssarit tappoivat unelman ihmiskasvoisesta sosialismista

Vuoden 1968 tapahtumat Tšekkoslovakiassa ovat monille suomalaisillekin itse elettyä historiaa. Päivälleen 40 vuotta sitten Varsovan liiton panssarit vyöryivät Prahan keskustaan asti, ja koko maa joutui miehitetyksi.

Kaikki tapahtui verettömästi, sillä järkyttynyt maan johto ja tavalliset kansalaiset ymmärsivät aktiivisen vastarinnan toivottomuuden. Miehittäjät eivät olleet muodollisesti vihollisia, vaan omia liittolaisia, joiden mielestä Prahan kevään "ihmiskasvoinen sosialismi" vaaransi koko "sosialistisen yhteisön" tulevaisuuden.

Miehitys oli sokki koko muulle Euroopalle. Läntinen puolustusliitto Nato ei kuitenkaan nähnyt mahdollisuuksia ryhtyä vastatoimiin. Miehitys tapahtui kahtia jaetun Euroopan Neuvostoliiton hallitsemalla puoliskolla, Varsovan liiton omassa piirissä.

Tšekkoslovakian ihmiskasvoisen sosialismin kokeilu oli hermostuttanut Moskovan ohella erityisesti Itä-Saksan johtoa. Se vaati ponnekkaasti yhteistä väliinmenoa vaaralliseksi koetun kehityksen pysäyttämiseksi.

Tšekkoslovakian kehitys "normalisoitiin", kuten poliittinen termi kuului, eli palautettiin entiseen järjestykseen. Kesti vielä 20 vuotta ennen kuin Etykin Helsingin päätösasiakirjassa vuonna 1975 vahvistettu järjestelmä itäisessä Euroopassa alkoi murtua. Berliinin muuri avautui, Saksa yhdistyi, Neuvostoliitto hajosi, Baltian maat itsenäistyivät uudelleen.

Varsovan liitto lakkautettiin, mutta Natoa ei lakkautettu. Se päinvastoin alkoi laajeta itään päin. Entiset Varsovan liiton maat ja uudelleen itsenäistyneet Baltian maat pääsivät liittymään sen jäseniksi.

Vaikka Neuvostoliitto hajosi Venäjän johdolla, Boris Jeltsinin jälkeen Venäjän presidentiksi noussut Vladimir Putin käänsi maan linjan. Hän luonnehti Neuvostoliiton hajoamista vuosisadan suurimmaksi geopoliittiseksi katastrofiksi.

Nato oli valmis yhteistyöhön myös Venäjän kanssa, mutta Euroopan turvallisuusrakenteiden kehitys ei ole vastannut Venäjän johdon toiveita.

Viimeksi kuluneen vuoden parin aikana yhä itsetuntoisemmaksi tullut Venäjän johto näyttää päätyneen siihen, että on tullut aika panna kova kovaa vastaan. Venäjän kannalta todelliseksi koetinkiveksi on muodostunut Naton viimekeväisen huippukokouksen lupaus, että myös Georgian ja Ukrainan pääsy Natoon on vain ajan kysymys.

Dmitri Medvedevin presidenttikauden aluksi uudistetussa ulkopolitiikan strategia-asiakirjassa toistetaan Venäjän kielteinen suhtautuminen Naton laajentumiseen ja nostetaan nimeltä esiin erityisesti Ukraina ja Georgia.

Venäjän johto on perustellut tunkeutumistaan Etelä-Ossetiaan ja Georgiaan tarpeella suojella siellä olevia omia kansalaisiaan. Venäjä vetoaa siihen, että niin ovat tehneet muutkin suurvallat eri tilanteissa.

Vaikka Georgiaa ei voida pitää pelkästään viattomana ja yllätettynä uhrina, Venäjä on joka tapauksessa syyllistynyt täysin ylimitoitettuun voimankäyttöön, tunkeutumiseen toisen valtion alueelle ja järjestelmälliseen sotilaallisten ja myös siviilikohteiden tuhoamiseen siellä.

Neuvostoliitto ilmoitti vuonna 1968 oikeudekseen pakottaa muut panssareilla omaan tulkintaansa sosialismista, ja nyt Venäjä on ilmoittanut oikeudekseen puolustaa sodalla kansalaisiaan naapurimaissaan. Ero asenteissa 40 vuotta sitten ja nyt on pelottavan pieni.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi