Parempi nöyrä perääntyminen kuin umpikujaan joutuminen

Pääministeri Matti Vanhasen henkilökohtaisesti johtama hallituksen eläkesooloilu päättyi lyhyeen. On aikamoista, että enemmistöhallitus joutuu perumaan pari viikkoa aikaisemmin merkittäväksi tarkoittamansa poliittisen päätöksen – vieläpä eduskunnan ulkopuolella – palkansaajien keskusjärjestöjen vaatimuksesta.

Se siis siitä huolesta, jota erityisesti Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan toimitusjohtaja Sixten Korkman on taas kantanut eläkepoliittisen päätöksenteon pysymisestä jatkuvasti eduskunnan ulkopuolella. Asioista ei sovita eduskunnassa vaan työmarkkinajärjestöjen ja niitä tarkasti kuulemaan joutuvan hallituksen kesken.

Matti Vanhanen yritti näyttää, että hallitus voi tehdä yksinkin eläkelinjauksia, jos työmarkkinajärjestöt eivät ole siihen valmiita. Nyt nähtiin, kuinka siinä käy. Palkansaajajärjestöt pillastuivat kerta kaikkiaan ja alkoivat uhkailla vaikka millä. Mukaansa ne saivat tietenkin eduskunnan opposition ja kansalaismielipiteen. Työnantajapuolikin yllättyi, ja nurinaa kuului myös hallituksen sisältä.

Vanhanen puolusti hallituksen menettelyä rohkeasti mutta oivalsi kiitettävän nopeasti, että hallituksen suuri päätös oli sittenkin poliittinen virhearvio ja uhkasi saattaa hallituksen todella pahaan pinteeseen.

Hän käynnisti julkisesti ja ennen kaikkea kulissien takana neuvottelut palkansaajajohtajien kanssa. Niissä hän oli valmis nöyrtymään ja ottamaan vastaan hallituksen arvovaltatappion vastineeksi tilanteen laukeamisesta ja yhteistyösuhteiden palautumisesta nähtävästi saman tien.

Keskiviikkona saavutetussa kirjallisessa yhteisymmärryksessä hallitus ei nimenomaisesti joudu perumaan päätöstään eläkeiän korottamisesta kahdella vuodella. Asiallisesti siitä ei jää mitään epäselvyyttä. Hallituksen päätös on poliittisesti kuollut ja kuopattu.

Hallitus sitoutuu käytännössä vaatimukseen neuvottelujen aloittamisesta puhtaalta pöydältä niin, että tarvittavat linjaukset laaditaan työmarkkinajärjestöjen aikoinaan perustamassa eläkeneuvotteluryhmässä tämän vuoden loppuun mennessä. Työmarkkinajärjestöt perustavat myös työryhmän miettimään sellaisia toimenpiteitä, jotka edistävät työhyvinvointia ja työssä jatkamista.

Virallisen eläkeiän korottamisen sijasta nyt haetaan keinoja nostaa uskottavasti keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää vähintään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Se kuulostaa kunnianhimoiselta, mutta silloin lähtökohtana käytetään 59,4 vuoden ikää. Tavoite olisi siis reilut 62 vuotta. Jos lähtökohdaksi otetaan 30 vuotta täyttäneet suomalaiset, he jäävät jo nyt eläkkeelle keskimäärin 61-vuotiaina.

Hallituksen poliittisesta nöyrtymisestä huolimatta Vanhanen halusi pitää kiinni siitä, että hallituksen politiikkariihessä tekemä päätös "kannatti ehdottomasti". Hän perusteli kantaansa sillä, että hallitus oli kahdessa viikossa hankkinut kaikkien osapuolten poliittisen sitoutumisen yhteisten neuvottelujen aloittamiseen työurien pidentämisestä. Tuskinpa muut osapuolet tuntevat langenneensa Vanhasen virittämään ovelaan ansaan.

Pääministerin poliittinen arvovalta on kokenut melkoisen kolauksen, jos kohta hän osoitti myös poliittisen selviytyjän kykyjä. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen sen sijaan pääsi Vanhasen kanssa keittämästään sopasta kuin koira veräjästä. Hän palasi parahiksi osuneelta etelänlomaltaan sovinnonhierojaksi loppunäytökseen.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi