28.11.2009 3:00
Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispainkokous valmistelee päätöstä parisuhteen siunaamisesta. Asia edennee ensi vuonna kirkolliskokoukseen. Työ perustuu piispainkokouksen asettaman työryhmän mietintöön, joka julkistettiin kuluvan vuoden maaliskuussa.
Työskentelyn aikana on käynyt selväksi, että luterilaisessa kirkossa vallitsee kaksi toisilleen vastakkaista näkemystä homoseksuaalisuudesta ja rekisteröidyn parisuhteen siunaamisesta. Toisen käsityksen mukaan Raamattu suhtautuu kielteisesti homoseksuaalisuuteen ja parisuhteen siunaamiseen. Toisen käsityksen mukaan Raamattu ja luterilainen teologia luovat pohjan myönteiselle suhtautumiselle.
Käydyssä keskustelussa kielteiset kannat ovat perustuneet havaintoon, että lukuisat raamatunkohdat tuomitsevat homoseksuaalisen käyttäytymisen. Miten sitten voidaan vaatia, että homoseksuaalisuus tulisi hyväksyä luterilaisessa kirkossa?
Kiistellyimmät kohdat ovat Vanhan testamentin luomiskertomukset. Niiden tulkinnassa on vallalla kaksi perinnettä. Toisesta voitaisiin käyttää ilmaisua "torjuva" (eksklusiivinen). Tämän mukaan se, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, sulkee ulkopuolelle heteroseksuaalisesta mallista poikkeavan käyttäytymisen.
Toisesta tulkinnasta voitaisiin käyttää ilmaisua "hyväksyvä" (inklusiivinen). Sen mukaisesti luomiskertomusten kuvaus miehen ja naisen välisestä rakkaudesta kertoo, miten ihmisyys toteutuu tyypillisesti ja useimmiten. Tämän päälinjan rinnalle mahtuu kuitenkin myös samaa sukupuolta olevien rakkaus.
Inklusiivinen malli ei ole kirkon elämässä uusi asia. Kulttuurisissa murroksissa kirkko on hyväksynyt tieteen uusia löytöjä, jotka ovat kumonneet luomiskertomusten aikaisempia tulkintatapoja.
Siirtyminen maakeskeisestä maailmankuvasta aurinkokeskeiseen aiheutti aikoinaan kriisin luomiskertomusten tulkinnassa. Murroksen jälkeen luomiskertomusten nähtiin olevan linjassa uuden maailmankuvan kanssa. Tulkintaperinteen seuraavan muutoksen aiheutti Charles Darwin. Tuloksena oli, että luomiskertomuksia alettiin tulkita kehitysopin valossa.
Siirtyminen patriarkaalisesta maailmankuvasta kohti miehen ja naisen tasa-arvoa oli uusi haaste luomiskertomuksille. Lopputuloksena oli näkemys, jonka mukaan luomiskertomukset ovat sopusoinnussa sukupuolten välisen tasa-arvon kanssa. Näin luotiin pohja naispappeudelle ja naisen oikeudelle piispanvirkaan.
Voidaankin aiheellisesti todeta, että luomiskertomukset ovat osoittautuneet harvinaisen joustaviksi ja kestäviksi yhä uusien murrosten keskellä.
Muista homoseksuaalisuutta koskevista Vanhan testamentin kohdista käytetään ilmaisua "makaamiskiellot". Uudessa testamentissa kannanotot sisältyvät Paavalin kirjeisiin. Tutkijoiden keskuudessa vallitsee käsitys, että Vanhan ja Uuden testamentin teksteissä ei viitata sellaiseen homoseksuaalisuuteen, josta nykyisin keskustellaan.
Makaamiskiellon sisältävät raamatunkohdat eivät puhu homoseksuaalisesta ihmissuhteesta, jossa koetaan rakkautta ja liittymistä saman sukupuolen edustajaan.
Myöskään Paavalin tarkoittama homoseksuaalinen käyttäytyminen ei ole sama asia kuin se, mitä nykyään tarkoitetaan samaa sukupuolta olevien suhteella.
Rekisteröity parisuhde nähdään nykyään laajana ja kokonaisvaltaisena ihmissuhteena, jossa eletään tasavertaisessa vuorovaikutuksessa. Tätä vuorovaikutusta ilmaistaan myös seksuaalisesti.
Teologit ovat keskustelleet myös siitä, kuuluuko homoseksuaalisuus kirkon muuttumattoman uskon vai muuttuvan etiikan alaan. Sama keskustelu käytiin 1980-luvulla, kun päätettiin naisten oikeudesta pappisvirkaan.
Pappisviran haltijan sukupuolen katsottiin silloin kuuluvan muuttuvan etiikan alaan, ja siksi kirkko saattoi avata pappisviran naisille. Samoilla perusteilla voidaan ajatella, että sukupuolinen suuntautuneisuus kuuluu muuttuvan rakkauden ja etiikan alaan, jossa kirkko voi hyvin tehdä uusia ratkaisuja.
Piispainkokouksen työryhmä katsoi, ettei kirkon nykyisessä varsin jakautuneessa tilanteessa ole mahdollista laatia parisuhteen siunaamiseksi uutta kaavaa, vaikka siihen olisi riittäviä teologisia perusteita. Sen sijaan samaa sukupuolta olevien tarpeet voitaisiin turvata käsikirjan nykyisten kaavojen avulla.
Työryhmä päätyi näkemykseen, että parisuhteen rekisteröinnin jälkeen voitaisiin pitää rukoushetki. Se voisi olla joko käsikirjan mukainen tai vapaamuotoinen.
Työryhmä piti tärkeänä myös sitä, ettei ketään saisi velvoittaa pitämään rukoushetkeä vakaumuksensa vastaisesti. Näin turvattaisiin omantunnonvapaus niille papeille, jotka suhtautuvat homoseksuaalisuuteen torjuvasti. Samalla annettaisiin mahdollisuus rukoushetken pitämiseen niille papeille, jotka hyväksyvät samaa sukupuolta olevien siunaamisen. Tällainen eri osapuolten vakaumusten kunnioittaminen loisi edellytykset myös kirkon ykseydelle.
Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi
Ulkomaat | Julkaistu 0:59
Kotimaa | Päivitetty 0:11
Ulkomaat | Julkaistu 19:23