Perheen ruokahetket taas arvoonsa

Karu totuus on, että Suomessa perheet syövät yhdessä vähemmän kuin missään muussa OECD-maassa. Stakesin kouluterveyskysely vuodelta 2005 kertoo, että alle puolet kahdeksansien ja yhdeksänsien luokkien oppilaista syö yhdessä perheen kanssa.

Lähes viidennes nuorista paljastaa, ettei perheessä edes ole varsinaista ateriaa, jolle voisi osallistua. Kun lapsilta ja nuorilta kysytään, mitä he odottavat vanhemmiltaan, sanoma on kuitenkin selvä: lämmintä ruokaa, yhteistä ruokailuhetkeä ja sitä, että joku kuuntelee ja antaa heille aikaa.

Mitä yhdessä syömisen kulttuurille on tapahtunut?

Ainakin ruoan asema arjessamme on muuttunut. Koska ruoasta ei enää ole puutetta, sitä ei kunnioiteta samalla tavoin kuin ennen eikä sen äärelle katsota tarpeelliseksi pysähtyä.

Ruokailutapojen muutosta selitetään myös arkielämän muuttumisella. Koska vanhemmat ovat työstä stressaantuneita ja äiditkin tekevät pitkää päivää, yhteisten aterioiden tarjoaminen tuntuu liian suurelta vaatimukselta. Aktiivisesti harrastavassa perheessä ei ole edes mahdollisuuksia käydä yhteiseen ruokapöytään, sillä perheenjäsenet eivät ole samaan aikaan kotona. Arkiruoaksi valitaan näiden haasteiden keskellä pikaruokaa.

Terveellisen ruokavalion voikin varmasti koota myös nopeasti napatuista välipaloista. Jotain olennaista jää silloin kuitenkin puuttumaan.

Yhteinen ruokahetki ei nimittäin ole pelkkää nälän sammuttamista. Ruokaan on aina liittynyt vahva tunnesisältö. Kaikissa kulttuureissa yhdessä syöminen kuvastaa hyväksyntää, toisen arvostusta ja toisesta välittämistä. Ruoan jakaminen on yksi ihmisen historian syvimpiä kokemuksia.

Perheen yhteisen aterian aikana jaetaan ruoan lisäksi aikaa ja rakkautta. Yhteiset ruokailuhetket tuovat lapsille ja nuorille kaivattua rutiinia, joka luo turvallisuudentunnetta ja perheen yhteenkuuluvuutta. Aterialla käydään läpi perheen sääntöjä ja sopimuksia.

Hetki yhteisen pöydän ympärillä voi olla se ainoa, jolloin jokainen perheenjäsen tulee huomatuksi ja kaikkien ilot ja surut käsitellyiksi. Yhteinen ateria on myös oiva kasvatustilanne, koska se toistuu säännöllisesti.

Tulevan sukupolven ruokatavoille ja ravitsemuskäyttäytymiselle luodaan pohja kodeissa. Myös sen takia yhteiset ateriat ovat tärkeitä. Selkeiden ruokailuaikojen puute opettaa jatkuvaan syömiseen ja johtaa sen myötä helposti lihomiseen. Napostelu on yleistä lasten ja nuorten keskuudessa, sillä se toimii ikävän ja yksinäisyyden lievittäjänä.

Yhdessä syömisellä on todettu olevan vaikutusta myös nuorten mielenterveyteen. Perheaterioihin osallistuvat nuoret ovat usein hyviä koulussa, tupakoivat harvemmin, käyttävät vähemmän päihteitä ja ovat muita harvemmin masentuneita. Useat kansainväliset tutkimustulokset vahvistavat, että yhteisten aterioiden avulla voidaan vähentää myös tyttöjen syömishäiriöitä ja epätervettä laihduttamista.

Yhdessä syöminen on hyvän arjen perusta. Se on valittu myös suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman tämän vuoden pääteemaksi.

Uskomme, että yhteistä ateriointia saadaan kodeissa lisättyä panemalla asiat arvojärjestykseen. Jos yhdessä syöminen nähdään arvokkaana, sille raivataan aikatauluista tilaa. Monet perheet ovat esimerkiksi siirtäneet aiemmin viiden aikaan syödyn aterian kello kahdeksaan, jotta harrastajatkin ehtivät mukaan.

Kysymys on lopulta ruokakulttuurin arvostuksen palauttamisesta. Yhteen kokoontumalla ja ateriaan keskittymällä osoitamme kunnioitusta paitsi ruokaa, myös sen tekijöitä ja syöjiä kohtaan. Yhteiseen syömiseen panostaminen tekee arjesta laatuaikaa, ei vain pakollista selviytymistaistelua.

marja.innanen@mmm.fi

Kirjoittaja on suomalaisen

ruokakulttuurin edistämisohjelman pääsihteeri.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi