4.8.2009 3:00
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu 1970-luvun teollisen yhteiskunnan lähtökohdista. Sosiaaliturvamme perustuu senaikaisiin vakaisiin palkkatyösuhteisiin. Työelämä on kuitenkin muuttunut niin, ettei sosiaaliturvamme enää vastaa ihmisten tarpeisiin.
Yhä useampi suomalainen tekee työtä perinteisen palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastossa tai muutoin epätyypillisessä työsuhteessa.
Työn saanti on aiempaa enemmän ihmisen omalla vastuulla. Kun ennen suuret teollisuustyönantajat hakivat aktiivisesti työvoimaa, nyt ihmisen pitää itse jatkuvasti rakentaa ja markkinoida omaa osaamistaan. Aikuisikä koostuu yhä useammasta, osittain päällekkäisestä uran jaksosta ja elämänvaiheesta.
Tällaisille työmarkkinoille perinteinen sosiaaliturva sopii huonosti. Kun erilaisia tukimuotoja on paljon, jo pelkän perusturvan anominen on hankalan prosessin takana. Erilaisten byrokratia- ja kannustinloukkujen vuoksi sosiaaliturva pikemminkin ehkäisee kuin edistää työllistymistä.
Työttömien määrä uhkaa kasvaa jo yli kymmenen prosentin. Ilman sosiaaliturvan uudistamista työttömien suuri määrä saattaa jäädä pysyväksi ilmiöksi.
Uudenlaisen, vapauttavan sosiaaliturvan tulisi kannustaa ihmisiä ja tukea heidän omia valintojaan. Sosiaaliturvan on mahdollistettava erilaiset työn tekemisen tavat, jotta mahdollisimman moni voi osallistua mielekkäällä tavalla työelämään. Sosiaaliturvan tulisi auttaa siihen turvautuva nopeasti jaloilleen.
Yksi ratkaisu sosiaaliturvan kehittämiseen on perustulo. Vihreät esitti keväällä 2007 vastikkeetonta 440 euron kuukausittaista perustuloa kaikille täysi-ikäisille Suomessa asuville Suomen kansalaisille. Malli osoitettiin mikrosimulaatiolaskelmilla kustannusneutraaliksi julkiselle taloudelle.
Perustulo olisi veroton etuus, jota ei tarvitsisi erikseen anoa. Se korvaisi sosiaaliturvan vähimmäisetuudet ja vähentäisi näin turhaa hallintoa. Ansioturva säilyisi nykyisellään.
Perustulo yksinkertaistaisi työn verotusta, sillä se on itsessään progressiivista verotusta korvaava tulonsiirto. Käytännössä se perittäisiin useimmilta takaisin työn verotuksella, joten sillä ei olisi suoraa vaikutusta vakituisessa työssä olevien käteen jääviin ansioihin.
Perustulo, joka olisi kansantaloudellisesti järkevä, ei riitä pysyvään toimeentuloon. Se takaisi kuitenkin kohtuullisen perusturvan kaikille, jolloin ihminen voisi keskittyä lisäansioiden ja koulutuksen hankkimiseen.
Perustulo tekisi työnteosta aina kannattavaa. Nykyisin keikkatyöstä jää usein vain viidennes käteen, koska sosiaaliturva peritään takaisin pientenkin työansioiden vuoksi.
Perustulon taloudellisista vaikutuksista tärkein olisi se, että se tukisi pienituloista työtä ja vähentäisi köyhyyttä. Se poistaisi myös merkittävän osan rakenteellisesta työttömyydestä, kun vähemmänkin tuottavalla työllä pystyisi elämään.
Yleisesti ottaen perustulon tärkein merkitys olisi siinä, että ihmisten elämänhallinta helpottuisi ja työelämän mielekkyys lisääntyisi.
Se parantaisi erityisesti pienyrittäjien, luovan työn tekijöiden, freelancereiden ja muiden epävarmoissa työsuhteissa olevien asemaa – ihmisten, joiden on nykyisin vaikeaa tai jopa mahdotonta päästä perusturvan piiriin. Näin perustulo edistäisi yritteliään ja luovan, kulttuuriin ja palveluihin panostavan talouden syntymistä.
Perustuloa on kritisoitu siitä, että se lisäisi työmarkkinoiden eriytymistä. Tosiasiassa se kuitenkin helpottaisi pienituloisen neuvotteluasemaa työnhaussa, kun tarjottua työtä ei olisi pakko ottaa vastaan. Ikäväksi koetusta työstä pitäisi siten maksaa enemmän palkkaa, ja mieluisaa työtä olisi mahdollista tehdä pienelläkin palkalla.
Väestön ikääntyminen ja julkisen talouden kestävyys edellyttävät korkeaa työllisyysastetta. Rankaisemisen sijaan sitä voitaisiin tavoitella kannustamalla. Sosiaaliturvan rohkea uudistaminen perustulon suuntaan avaisi Suomelle mahdollisuuden tavoitella täystyöllisyyttä sekä vahvistaa ihmisten elämänhallintaa ja lisätä heidän vapauttaan.
Kirjoittaja on vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja, joka toimi vihreän perustulomallin rakentaneen työryhmän puheenjohtajana. Sarja päättyy.
Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi