Petkuhuiputusta!

Kun Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja euroalue joutuivat hälytettyinä pelastamaan Kreikkaa talousromahduksen reunalta, päättäjät kaikkialla huokailivat, että heitä on jymäytetty – Kreikka oli väärentänyt taloustilastojaan päästäkseen euroalueeseen ja piilottaakseen talousvaikeutensa.

Suomen valtiovarainministeri Jyrki Katainen kertoi (IS 3. 5.), että hän on tästä yllätyksestä vihainen: "Meitä on huijattu."

Pätevien, euroaluetta työkseen seuraavien talouspäättäjien suusta tällainen kuulostaa oudolta. Eikö tosiaan kukaan varoittanut? Eikö mistään kantautunut tietoja, joiden mukaan Euroopan eteläkulmalla saattaisi olla pikkupikkuriikkisen filunkipeliä?

Suomen entinen Kreikan-suurlähettiläs ja takavuosien poliitikko Ole Norrback kertoo pienen tarinan.

Kun Norrback oli 1980-luvulla Kreetalla vaimonsa kanssa matkalla, hän törmäsi sattumalta pariin EU-virkamieheen, jotka seisoskelivat kansioineen tien reunalla. Virkamiehet kertoivat Norrbackille, että he olivat tarkastamassa unionin Kreikalle antamien tukien käyttöä.

Toinen virkamiehistä osoitti tien vierellä olevaa viljavaa peltoa. Tuohon on EU:n rahoilla rakennettu tie, ja sen pitäisi meidän kirjanpitomme mukaan olla jo valmis, hän sanoi.

Norrback hymähtää väitteille, joiden mukaan Kreikan ongelmat tulivat yllätyksenä.

Hänen mukaansa jokainen, joka vähänkään seurasi Kreikan asioita, tiesi, miten maan talous toimii. Norrback oli suurlähettiläänä vuosina 2003–2007.

"Ja aina kun Suomesta tuli vieraita Ateenaan, minä kerroin heille."

Norrback muistuttaa, että Kreikan vajeet ovat olleet suuret jo kauan eikä Ateenasta annettuihin tilastotietoihin ole voinut ennenkään luottaa. Silti on uskottu, kun kreikkalaiset ovat ilmoittaneet, että siellä ei ole ongelmia, hän lisää.

Norrback muistelee kertoneensa esimerkiksi, että Kreikassa ei ole ollut nykyisen demokratiansa aikana järkevää poliittista johtajuutta. "Populisteja vain – ei poliittista rohkeutta."

"Korruptiota on kaikkialla, vastuuta paetaan yleisesti. Yksityinen sektori toimii, mutta byrokratia on ihan mahdoton. Irtisanomissuoja erityisesti julkisella sektorilla on sellainen, että ihmisistä ei pääse eroon. Sukulaisia poimitaan julkisiin tehtäviin, joita ei ole olemassa, mutta palkka juoksee."

Jos jotain maassa tarvitaan, niin Norrbackin mukaan poliittista johtajuutta. Hän pelkää, että sellaista ei löydy vanhoista puolueista. "Kreikkaan tarvittaisiin uusi poliittinen voima, jonka varaan alettaisiin rakentaa realismia."

Norrback antaa Kreikan avustajille neuvon. "Ei siitä mitään tule, jos sinne lähetetään vain rahaa. EU-tuetkin käytettiin niin kuin käytettiin, ne vain upposivat joidenkin taskuihin. Heille on laadittava tiukka talouskuuri ja on valvottava kovakouraisesti, että sitä noudatetaan."

Mutta ei tilanne mahdoton ole.

Norrback uskoo, että Kreikka maksaa velkansa takaisin, koska sille ei EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston valvonnassa jää muuta mahdollisuutta.

Kaksi vaaraa hän kuitenkin nostaa esille.

Ensimmäinen on se, että kansa todella nousee ja kieltäytyy tottelemasta talouskuuria. Tämä vaara ei kuitenkaan hänen mukaansa ole suuri. Eikä tällaiseksi kansannousuksi pitäisi Norrbackin mukaan tulkita autojen polttamisia ja mellakoita. "Kreikassa käytetään kyynelkaasua joka viikko."

Suurempi vaara on se, että taloudelliset vaikeudet nostavat äkillisesti pintaan muukalaisvihamielisyyttä, jota maassa nyt on vähän. Jos näin käy, Kreikassa asustavat albaanit ovat vaarassa, hän sanoo.

Silti Norrback rakastaa Kreikkaa: "Ihania ihmisiä."

Ansaitsisivat ehkä paremman johtajuuden maahansa.

Ja me valtiovarainministereitä, joita ei noin helposti vedettäisi nenästä.

Kreikan apua kritisoinut ja hallitusta sinisilmäisyydestä syyttänyt Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoma oli valtiovarainministeri vuosina 2005–2007.

Noihin aikoihin Kreikka kärähti siitä, että se oli siivonnut valtion menoista pois puolustuskuluja, jotta vajeet näyttäisivät pienemmiltä.

Ja olipa sillä ajanjaksolla toinenkin makrotalouskepponen. Maan vaje alkoi lähestyä vakaus- ja kasvusopimuksen ylärajaa, kolmea prosenttia kansantuotteesta. Kun vajetta ei voitu yhtäkkiä pientää, kansantuotetta yhtäkkiä suurennettiin. Kreikan tilastoviranomaiset kertoivat harmaan talouden olevan niin mittavaa, että kansantuotetta voidaan kohottaa 25 prosenttia.

Eikös se muuten ollut puoluesihteeri Eero Heinäluoma, joka kiitteli (HS 26. 3. 2005) EU:n päätöstä vesittää vakaus- ja kasvusopimus samaan aikaan kun euromaiden vajeet kasvoivat ja komissio varoitti Kreikan valtiontalouteen sisältyvän petosta ja riskiä?

Olisi

ehkä kannattanut olla ajoissa ärhäkkä – eikä sinisilmäinen.

Tietoa silmien avaamiseen olisi saanut vaikkapa Suomen silloiselta Kreikan-suurlähettiläältä. Tai melkein mistä vain.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi