Pienten tuloerojen kansat pärjäävät parhaiten

Kun tutkitaan tarkasti, miksi joissain yhteiskunnissa valtaosa asioista näyttää toimivan paremmin kuin toisissa suunnilleen yhtä vauraissa yhteiskunnissa, löytyy taustalta aina yksi yhteinen tekijä. Niissä yhteiskunnissa, joissa taloudellinen ja sosiaalinen tasa-arvo on suurinta, ihmiset voivat paremmin kuin niissä, joissa tuloerot ovat suuret ja luokkaerot jyrkät.

Ajatus ei ole uusi, mutta siitä kiistellään yhä laajalti.

Kaksi kansainvälisesti arvostettua yhteiskuntapolitiikan tutkijaa, Kate Pickett ja Richard Wilkinson, julkaisivat tänä vuonna kirjan The Spirit Level (vapaasti suomennettuna Vatupassi). Kirjassaan he osoittavat, että väestö on terveempää ja koulutetumpaa niissä maissa, joissa tuloerot ovat pienet, verrattuna niihin maihin, joissa tuloerot ovat suuret. Tasa-arvo selittää väestön hyvinvointia teollisuusmaissa jopa enemmän kuin maan bruttokansantuotteella mitattu vauraus.

Tutkittuaan parinkymmenen teollistuneen länsivaltion oloja Pickett ja Wilkinson kirjasivat listan asioista, jotka olivat selvästi paremmin tasa-arvoisissa yhteiskunnissa kuin eriarvoisissa yhteiskunnissa.

Tasa-arvoisissa yhteiskunnissa ihmisten luottamus tulevaisuuteen oli voimakkaampi, mielenterveysongelmat – mukaan lukien alkoholin ja huumeiden käyttö – olivat harvinaisempia, lapsikuolleisuus oli pienempää ja elinajan odote pidempi kuin luokkajakoisissa yhteiskunnissa.

Myös lasten koulutustaso oli parempi ja teiniraskauksia oli vähemmän sekä myös väkivaltaa ja vankeja oli vähemmän kuin tulonjaoltaan epätasa-arvoisissa yhteiskunnissa.

Tasa-arvoisissa maissa ihmiset ovat jopa hoikempia ja harrastavat kierrätystä enemmän kuin epätasa-arvoisissa maissa.

Suomi pärjää Pickettin ja Wilkinsonin vertailussa varsin hyvin. Suomessa on muiden Pohjoismaiden tavoin melko vähän sosiaali- ja terveysongelmia. Parhaiten vertailussa menestyy Japani, missä myös tuloerot ovat vertailumaista pienimmät.

Mitään tasatulon maita eivät Japani ja Pohjoismaat kuitenkaan ole. Japanin väestön rikkain viidennes on noin kolme kertaa niin rikas kuin köyhin viidennes. Pohjoismaissakin rikkaimmat ovat lähes neljä kertaa niin rikkaita kuin köyhin viidennes.

Britanniassa köyhimpien ja rikkaimpien ero on kasvanut jo seitsenkertaiseksi, Portugalissa kahdeksankertaiseksi, Yhdysvalloissa noin yhdeksänkertaiseksi, ja Singaporessa erot ovat lähes kymmenkertaiset.

Mittaavatpa tutkijat melkein mitä tahansa hyvinvointia kuvaavaa muuttujaa eri väestöissä, hyvin onnistuneiden järjestys on melkein aina sama kuin tulonjakotilaston järjestys.

Parhaiten menestyvät kansat, joissa tuloerot ovat pienet. Vain yhdessä asiassa Suomi ja etenkin Japani pettävät odotukset. Japani käyttää bruttokansantuotteestaan vain 0,3 prosenttia ulkomaanapuun ja Suomikin vain puoli prosenttia. Sen sijaan muut Pohjoismaat ja Hollanti ylittävät YK:n tavoitteeksi asettaman 0,7 prosentin määrän.

Kansainvälisessä vertailussa Suomi näyttää tasa-arvon mallimaalta, mutta viime vuosien kehitys Suomessa ei kehuja kerää. Tuloerot ovat Suomessa kasvaneet nopeammin kuin kehittyneissä teollisuusmaissa keskimäärin, ja samaa vauhtia ovat kasvaneet myös väestön terveyserot sekä koetun hyvinvoinnin erot.

Erikoista asiassa on se, että erot kasvoivat ripeintä vauhtia heti viime laman jälkeen. Useimpien suomalaisten hyvinvointi kasvoi merkittävästi, mutta laman aikana syrjäytymisuralle ajautuneiden tilanne pysyi ennallaan.

Viime laman jälkeen, vuodesta 1995 kasvoivat Suomessa väestön köyhimmän kymmeneksen tulot vajaat 20 prosenttia mutta vauraimman kymmeneksen tulot yli 50 prosenttia.

Parin viime vuoden aikana köyhimpien tulojen kasvu näyttää pysähtyneen täysin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edeltäjän Stakesin ylijohtaja Matti Heikkilä selvitti tämän vuosikymmenen puolivälissä, miten tuloeroista johtuvia ongelmia voitaisiin yksinkertaisimmin lieventää. Keino oli tulonsiirrot, mutta niihin ei Suomessa oltu kasvun vuosina valmiita. Nyt niihin ei ole varaa, ellei hyvätuloisimpien ihmisten etuja samalla heikennetä kunnolla.

Uudesta tulonjaosta ei käytännössä ole pelkoa, sillä asioista päättävät ihmiset kuuluvat lähes kokonaan hyvätuloisten ja elämäänsä tyytyväisten joukkoon.

Ensi vuosi on EU:ssa omistettu köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisylle. Vuosi näkyy Suomessakin mainoksina ja tapahtumina.

Pitkälti köyhyydestä ja maailmanlaajuisesta tulonjaosta on kyse myös parhaillaan Kööpenhaminassa käytävissä ilmastoneuvotteluissa. Siellä tärkeintä on löytää sopu siitä, miten maailman vauraat maat rahoittavat ilmastonmuutosta ehkäiseviä toimia ja auttavat köyhiä maita vaurastumaan niin, etteivät kasvihuonekaasut samalla lisäänny.

Pickettin ja Wilkinsonin pohdinta on hyvä lähtökohta köyhyyden vastaiselle taistelulle. Sen sanoma on yksinkertainen, mutta vaikea toteuttaa jopa monissa Euroopan maissa. Portugalissa, Britanniassa, Italiassa ja Kreikassa tarvitaan suuria uudistuksia, jos tulo- ja luokkaeroja yritetään kaventaa.

Suomessa voidaan – jos halutaan – vielä estää tuloeroja repeämästä niin suuriksi, että ne uhkaisivat vakavasti romuttaa hyvinvointia.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi