Pikavippi voi pilata nuoren elämän

Käräjäoikeudet ruuhkautuvat velkariidoista. Niitä päätyy oikeuksiin ennätysmäärä: kun vuonna 2005 käräjille päätyi alle 150 000 velka-asiaa, määrä on nyt yli 300 000.

Keskeinen syy on vakuudettomien pienlainojen, pikavippien, yleistyminen. Pikavippejä ottavat etenkin nuoret, jotka eivät hallitse talouttaan. Usein laina otetaan hetken mielijohteessa ja humalassa.

Vippaaminen on helppoa, sillä lainoja markkinoidaan aggressiivisesti suoraan kännykkään ja sähköpostiin. Toinen toistaan houkuttelevampia tarjouksia riittää, ja rahaa voi saada tililleen yhdellä näppäimen painalluksella.

Velkaantumisella on kauaskantoisia seurauksia, joita nuori ei välttämättä tule ajatelleeksi. Lopulta eri yhtiöistä otettuja vippejä voi olla kymmeniä, ja romahdus on kova. Rahan arvo tulee todelliseksi vasta, kun ulosottomies on edessä.

Kun luottotiedot ovat menneet 18-vuotiaana, nuori ajautuu herkästi tilanteeseen, jossa normaali elämä ei kiinnosta. Syrjäytyminen on edessä, kun työpaikkaa ei saa tai viitsi hankkia, koska tulot menevät ulosottoon.

Pikaluottoyritykset aloittivat Suomessa vuonna 2005. Sen jälkeen vipeistä aiheutuvia ongelmia on yritetty hillitä muun muassa siten, että luottoyritysten on rekisteröidyttävä, ilmoitettava todellinen vuosikorko – se oli viime vuonna keskimäärin 26 prosenttia – ja todettava luotonhakijan henkilöys ja maksukyky sekä pidättäydyttävä antamasta vippejä öisin. Velkariitojen lisääntymisestä päätellen lainsäädännön muutokset eivät ole ainakaan vielä johtaneet toivottuun tulokseen.

Nuoret tarvitsevat taloustietoa ja pikavipit säätelyä. Luotonoton helppous vetoaa muutenkin kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin, jotka eivät ymmärrä riittävästi velanoton seurauksia.

Suomessakin olisi Ruotsin mallin mukaisesti syytä ryhtyä luottotietojen lisäksi rekisteröimään luottosuhteet, joista selviäisi, kuinka monessa yhtiössä vipinhakijalla on ennestään velkaa.

Mallia voisi ottaa myös lainsäädäntöön: Ruotsissa pikavippejä ei saa myöntää alle 30-vuotiaille. Siihen ikään mennessä ihmisen rahankäyttötavat ovat yleensä selvillä: luottoa joko on tai sitten ei.

Pikavippien todellisen koron maksaa lopulta yhteiskunta toimeentulotukena, perintäkuluina, oikeudenkäynteinä ja syrjäytymisen hoitona.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi