Poliitikot puhaltavat taas epäluulon pilviä pois

Euroopan ja Yhdysvaltain ylle kerääntyi viime viikolla epäluulon mustia pilviä, joita nyt yritetään epätoivoisesti puhaltaa pois.

Euroopassa epäluulo alkoi kasvaa uutisesta, joka oli periaatteessa myönteinen: euromaat ja suuret yksityiset lainanantajat olivat pääsemässä sopuun Kreikan velkojen osittaisesta anteeksiannosta. Ranskan aloitteesta syntynyt Kreikan velkarasitusta helpottava yhteisymmärrys herätti markkinoilla pelon, että samaa yritetään myös Portugalin ja Irlannin velkojen suhteen. Kansainväliset luokituslaitokset Moody's ja Standard & Poor's lisäsivät epäluuloa omilla uusilla arvioinneillaan.

Paniikki lähti liikkeelle, kun sijoittajien luottamus myös Italiaan alkoi yhtäkkiä horjua; välitön epäluottamuksen aiheuttaja oli Italian vaikeuksissa oleva pääministeri Silvio Berlusconi, joka lehtihaastattelussa haukkui valtiovarainministerinsä budjettitavoitteet.

Italian velka on yhtä suuri kuin Kreikan ja Portugalin yhteensä. Viimeistään nyt velkakriisi on levinnyt koko Eurooppaan. Italian valtiovarainministeri Giulio Tremonti jää historiaan Saksalle osoittamallaan peitetyllä uhkauksella, että Titanicilla eivät ole turvassa edes ensimmäisen luokan matkustajat, jos törmäyskurssille ajaudutaan.

Euroopan unionin valtiovarainministereiden yritykset vastata markkinoiden kasvavaan epäluuloon eivät vakuuttaneet - eivätkä liioin loppuviikosta julkistetut eurooppalaisten pankkien stressitestit, joiden tuloksia pidettiin olosuhteisiin nähden liian hyvinä.

Vain yhdeksän pankkia 91:stä reputti testin. Stressitestejä valvoneen Euroopan pankkivalvojien yhteisjärjestön edustaja yritti vakuuttaa, että jo stressitestien pelko oli parantanut pankkien vakavaraisuutta ja että ilman pankkien omia toimia 20 pankkia olisi reputtanut.

Kun epäluulo leviää, sitä on vaikea pysäyttää. Yhdysvalloissa pelko lisääntyy, koska maan talouskasvu on selvästi hiipumassa eivätkä maan kongressi ja presidentti ole pystyneet sopimaan laissa määrätyn julkisen velan katon nostamisesta. Jos sopimukseen ei viikon kuluessa päästä, Yhdysvallat ei enää pysty vastaamaan sitoumuksistaan, eikä kukaan osaa arvioida sen seurauksia kansainväliselle talousjärjestykselle.

Maanantaina lähentymistä onneksi tapahtui.

Yhdysvalloissa Barack Obaman hallinnon ja republikaanien hallussa olevan kongressin pokeri kuitenkin jatkuu, ja Euroopassa euromaiden poliittiset johtajat valmistautuvat taas uuteen hätähuippukokoukseen, joka on määrä pitää torstaina.

Yhdysvalloissa tarvitaan nyt sopimus velkakaton nostamisesta mutta myös yhteisymmärrys keskipitkän aikavälin ohjelmasta, jolla pahasti velkaantuneen Yhdysvaltain liittovaltion talous tasapainotetaan.

Euroopassa puolestaan tarvitaan uusi hätäpaketti Kreikalle. Sen ohella on myös sitouduttava uskottavasti saattamaan talouden velkaantuminen lähelle rahaliitossa alun perin sovittuja tasoja.

Velkakriisissä on viime kädessä kyse lännen heikentymisestä ja kehittyvien maiden vahvistumisesta. Globalisaatio on ohjannut voimavaroja vauraasta lännestä kehittyviin maihin, mutta länsimaiden julkiset taloudet eivät ole sopeutuneet muutokseen - ja miksi olisivat, kun se merkitsisi hyvinvointiyhteiskunnan osittaista purkamista tai verojen kiristämistä.

Sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa pitäisi löytää politiikalle uusi suunta. Miten rakentaa uusi julkisen talouden tasapaino? Miten kerätä voimavaroja, ja miten jakaa niitä?

Kun globaali voiman tasapaino on jo siirtynyt uuteen asemaan, ihmisten raivo ja pettymys purkautuvat. Sen pettymyksen ja raivon hintaa - entistä pahempaa poliittista takalukkoa - me Euroopassa ja Yhdysvalloissa nyt maksamme.

Työpaikkansa tai etuutensa menettäneen ihmisen suuttumusta ei vähennä se, että ajan myötä heikentyneen lännen ja vahvistuvien kehittyvien maiden kilpailukyky taas tasapainottuu.

Poliitikot ja monet tavalliset ihmiset syyttävät tästä kaikesta pankkeja, sijoittajia, luokituslaitoksia, yritysjohtajia sekä markkinavoimia. Ongelma on se, ettei näillä voimilla ole yhtä tahtoa, vaan kyse on ihmisten perimmäisistä tunteista: toivosta, pelosta, ahneudesta ja kateudesta. ´Näiden ärsykkeiden mukaan markkinavoimatkin toimivat, ja riittävän uskottavaan viestiin nekin reagoivat.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi