Raideyhteys kytkisi Suomen Eurooppaan

Mukanaolo Rail Baltica -hankkeessa olisi tärkeää paitsi maamme kilpailukyvyn myös ympäristön kannalta.

Islannin tulivuorenpurkauksen poikkeuksellisen laajamittaiset vaikutukset lentoliikenteeseen ovat aiheuttaneet hankaluuksia muun Euroopan tavoin myös suomalaisessa yhteiskunnassa. Monet suomalaiset ovat juuttuneet ulkomaille, ja monen ulkomaanmatka on peruuntunut.

Tämä ei ole ihme, sillä kuljetusten ja liikenteen näkökulmasta Suomi on saari. Maamme on saavutettavuudeltaan EU:n periferiaa. Ulkomaankauppamme kulkee alkumatkan meritse ja saapuu perille kumipyörillä. Työ- ja lomamatkoillaan suomalaiset matkustavat Keski-Eurooppaan lähes pelkästään lentäen.

Kansainvälisten liikenneyhteyksien kehittämisessä Suomi näyttää luottavan samoihin vahvuuksiin kuin ennenkin: meriyhteyksiin Keski-Euroopan suuriin satamiin sekä Finnairin runsaaseen reittitarjontaan. Ne ovat tulevaisuudessakin tärkeitä, mutta yksinomaan niiden varaan jättäytyminen on lyhytnäköistä.

Suomessa niin kuljetusala kuin valtionhallintokin ovat keskittyneet Itämeren merikuljetusten polttoainekustannuksiin ja muihin päivänkohtaisiin kysymyksiin, vaikka viime vuoden talousromahduksen jälkeen koko logistiikka-ala ja kuljetuskäytävät ovat suuressa rakennemuutoksessa.

EU:n komissio on jo vuosia ajanut Rail Balticaksi nimetyn rautatieyhteyden rakentamista. Pääajatuksena on rakentaa suora yhteys Varsovasta Tallinnaan, ja samalla kehitettäisiin yhteyksiä muihin lähistöllä sijaitseviin kaupunkeihin, kuten Helsinkiin ja Berliiniin. Rail Baltica -hanke sisältyy myös EU:n viime vuonna hyväksymään Itämeri-strategiaan.

Toisin kuin monet muut vastaavat eurooppalaiset liikennehankkeet Rail Baltica on tähän mennessä edennyt kovin hitaasti. Baltian maissa rautatieliikennettä ei ole kehitetty muuten kuin niiden satamista Venäjälle – tilanne on yhä sama kuin Neuvostoliiton aikaan. Nyt on kuitenkin otettu pieni askel eteenpäin, kun Baltian maat ovat käynnistäneet Rail Balticasta uuden tutkimuksen.

Ympäristön ja ilmastotavoitteiden kannalta Rail Baltican pitäisi olla Suomelle erittäin tärkeä tavoite. Myös kilpailukykymme säilyttäminen edes nykytasolla esimerkiksi Ruotsiin verrattuna vaatii Suomen ja MannerEuroopan välisten liikenneyhteyksien parantamista.

Nopeat junat Tukholmasta ja Göteborgista Keski-Eurooppaan alkavat liikennöidä jo vuonna 2018, kun Tanskan ja Saksan välinen silta valmistuu. Itämeren itäpuolen yhteydet ovat tästä pahasti jäljessä.

Rail Baltica -hankkeessa on määritelty, että yhteys päättyy Helsinkiin. Tallinnan ja Helsingin välistä osuutta ei kuitenkaan ole selvitetty tarkemmin. On esitetty junalauttaa, mutta sen tuominen päätepisteeksi ehdotettuun Vuosaaren satamaan olisi vaikeata, koska sataman suunnittelussa ei aikoinaan otettu huomioon tätä mahdollisuutta.

Helsinki ja Tallinna ehdottivat joitakin vuosia sitten Suomen ja Viron liikenneministeriöille tutkimusta kaupunkien välille rakennettavasta rautatietunnelista. Tähän mennessä hankkeesta on oltu kiinnostuneita lähinnä Suomessa. Viron puolella sen sijaan ehdotettiin joitakin kuukausia sitten jopa tunnelin maankäyttövarauksen poistamista.

Aihe on Suomessa ajankohtainen juuri nyt: lausuntokierroksella on Liikenneviraston suunnitelma lentoradaksi kutsutusta reitistä, jossa junat kulkisivat tunnelissa Helsinki-Vantaan lentokentältä Helsingin keskustaan. Lentorataa arvioitaessa olisi ehdottomasti otettava huomioon myös mahdollisuus, että tunnelia jatketaan tulevaisuudessa Helsingistä Tallinnaan.

Muualla Euroopassa sekä USA:ssa ja Kiinassa valmistaudutaan täyttä vauhtia lentämisen jälkeiseen aikaan rakentamalla nopeita ratoja. On syytä toivoa, että viime aikojen lentokiellot havahduttavat myös suomalaiset liikennepolitiikan tekijät kehittämään raideliikenneyhteyksiä aiempaa päättäväisemmin.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi