Rehtoreiden budjettivalta ei tuo kouluille lisää rahaa

Espoon kaupunki aikoo siirtää ensi vuoden alusta lähtien opetuksen budjettivastuun kouluille, käytännössä koulujen rehtoreille. Tämä merkitsee sitä, että rehtori voi päättää jonkin verran siitä, miten koululle osoitettu rahapotti jaetaan.

Käytännössä rehtorin budjettivalta ja -vastuu jäävät suppeiksi. Opettajien palkat, kiinteistömenot, kouluruokailu ja kuljetukset nielevät koulukohtaisesta määrärahasta yli 90 prosenttia.

Suurimmassa osassa maata koulut päättävät jo nyt itsenäisesti, mitä kirjoja opetuksessa käytetään, millaisia värikyniä ja muita välineitä hankitaan ja millaista virkistystoimintaa oppilaille ja henkilökunnalle tarjotaan. Esimerkiksi kouluruokailuun rehtorit eivät voi puuttua, sillä kunnissa päätetään keskitetysti, ostetaanko ruoka ulkopuoliselta tuottajalta vai valmistetaanko omana työnä, useimmiten keskuskeittiöissä.

Eri puolilla maata suhtaudutaan koulujen omiin budjetteihin hyvin eri tavoin. Osassa kouluista rehtorien tekemiin budjetteihin ollaan tyytyväisiä, etenkin jos rehtori saa todella päättää olennaisista asioista.

Budjettien siirtäminen rehtoreiden vastuulle voisi onnistuessaan avata mahdollisuuden seurata yksittäisen rehtorin kyvykkyyttä nykyistä enemmän. Kokonaan eri asia on se, olisiko tästä suurta etua. Ei rehtoria noin vain voi erottaa, vaikka budjetit pettäisivät pahastikin.

Osassa kouluista budjetoinnin pelätään tuovan lisää työtä ja vievän aikaa tärkeältä henkilöstöjohtamiselta. Tuoreessa väitöstutkimuksessa on havaittu, että koulun tuottavuus ja tehokkuus riippuvat hyvin paljon siitä, millaisen hengen rehtori pystyy luomaan kouluun.

Monet rehtorit arvelevat, että kuntien keskusvirastoissa ollaan halukkaita siirtämään ikävät säästöpäätökset rehtoreiden tehtäviksi juuri nyt, kun rahasta on pulaa. Rehtorit suhtautuisivat budjettien tekoon suopeammin, jos he saisivat takeet siitä, etteivät joudu tekemään lomautuspäätöksiä eivätkä säästämään esimerkiksi ryhmäkokojen kustannuksella.

Mikäli koulujen budjetit aiotaan siirtää rehtoreiden tehtäviksi, heidät pitää ensin kouluttaa riittävästi budjetin tekoon. Nykyiset rehtorit on koulutettu pedagogisiksi ja henkilöstön johtajiksi, ei taloushallinnon ammattilaisiksi.

Tärkeää on myös, että rehtorit voivat budjettia tehdessään saada tukea joltain taustayhteisöltä.

Asiantuntevia taustayhteisöjä ei kouluilla juuri ole. Valtaosassa kunnista on luovuttu koulujen johtokunnista ja niiden tilalle ovat tulleet vanhempien vapaaehtoistyöhön perustuvat vanhempainyhdistykset.

Jos rehtorin taustaryhmäksi jäävät opettajat, säästötilanteissa saattaa syntyä työtä haittaavia turhia jännitteitä, kun tuntimääriä joudutaan opettajien kesken jakamaan uudelleen.

Jos koulujen talouden suunnittelua aiotaan siirtää kouluille itselleen, pitää laskea tarkkaan, mitä hyötyä siitä koituu ja kenelle.

Riittääkö rehtoreilla työaikaa paneutua budjettiin kunnolla kaiken muun työn, kuten henkilöstöjohtamisen ja koulun kehittämisen, ohella? Budjettityön siirtämisen rehtoreille pitää näkyä myös opetusviraston henkilöstön tarpeen vähenemisenä.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi