Rikkaat vastaan köyhät

Mitä puoluetta äänestäisit, jos vaalit pidettäisiin nyt? Pitäisikö Suomi muuttaa yksikieliseksi? Mistä leikkaisit valtion menoja?

Ei päivää ilman gallupia, sillä vaalivuosi 2011 on nyt täydessä vauhdissa ja sen kunniaksi tiedotusvälineet julkaisevat kilpaa mielipidekyselyiden tuloksia. Jotkin tuloksista ovat olleet hätkähdyttäviä – muutkin kuin ne, jotka kertovat perussuomalaisten kannatuksen konemaisesta kasvusta.

Tammikuun alussa Yle julkisti kansalaisten "suosikkikohteita" valtion menojen leikkaamiseksi. Erityisen mieluista näytti kyselyn mukaan olevan lapsilisän poistaminen suurituloisilta. Suurituloisiksi Yle oli määritellyt kaikki yli 100 000 euroa vuodessa tienaavat perheet.

Muut tiedotusvälineet innostuivat esimerkistä. Muiden muassa Ilta-Sanomat kysyi lukijoiltaan, pitäisikö rikkaiden lapsilisiä leikata.

"Kyllä varmasti pitäisi leikata. Alun perinkin nämä lapsilisät on luotu sosiaaliseksi tueksi. Sitä ne eivät ole suurituloisille. Monesti suurituloiset säästävät nämä 'pikkurahat' lapsen omalle tilille, ja se toimii pesämunana oman asunnon ostoon. Tämä törkeä epäkohta pitää poistaa", vastasi nimimerkki Arska lehden yleisönosastolla.

Arska ei todellakaan ole yksin mielipiteineen. Ylen kyselyssä peräti 78 prosenttia vastaajista oli samaa mieltä kuin hän.

Tulos on yllättävä, ja minusta siinä on jotain vähän pelottavaakin.

Toisin kuin Arska arvelee, lapsilisää ei ole luotu "sosiaaliseksi tueksi" eli kohentamaan vähempiosaisten asemaa.

Lapsilisä on yksi hyvinvointivaltion tunnusmerkeistä. Sen ideana on universaalius: se kuuluu kaikille, koska sitä rahoitetaankin yhdessä, veroja maksamalla. Taustalla on valtion kaunis ajatus kannustaa perheitä hankkimaan lapsia ja tasata tuloeroja lapsiperheiden ja lapsettomien kesken.

Lapsilisästä huokuu tasa-arvo – jokaisen lapsi on yhtä arvokas, niin köyhän kuin rikkaankin.

Lapsilisän leikkaaminen on saanut näkyvää tukea myös hyväosaisilta. Ylen tv-kolumnisti Timo Harakka kertoi taannoin sopimuksestaan yrittäjä Jari Sarasvuon kanssa: kumpikin lupasi luopua lapsilisistä valtion säästötalkoiden nimissä.

En tiedä, mitä Harakan ilmoituksen taustalla piilee. Oliko se kenties vakavaksi ja jalomieliseksi tarkoitettu avaus vai pelkkää elitistis-populistista tuubaa?

Yhtä kaikki Harakan ja Sarasvuon sopimus kuvastaa paremman väen piirissä leviävää ajatusta: emme me enää lapsilisää tarvitse, ottakaa pois vain. Mikä pahinta, se todistaa vastaansanomattomasti, kuinka hukassa hyvinvointivaltion idea on suomalaisilta.

Lapsilisäkeskustelu ei suinkaan ole päättynyt. Viikko sitten julkisuuteen tupsahti uutinen kaukaa menneisyydestä.

Kerrottiin, että lapsilisää on tavallaan leikattu jo vuodesta 1994. Tuolloin, laman kourissa, säästettiin lähes kaikesta, ja niinpä hallitus päätti pienentää toimeentulotukea. Sitä leikattiin lapsilisän verran.

Kohteeksi joutuivat varsinkin yksinhuoltajaperheet. Oletettavasti joukkoa, joka olisi eniten tuen tarpeessa.

Se siitä lapsilisän universaaliudesta.

Aina voidaan keskustella siitä, kuinka paljon vastikkeetonta rahaa valtion kuuluu jakaa vähempiosaisille kansalaisilleen.

Toimeentulotuen ja lapsilisän kytköksen purkaminen maksaisi valtiolle jopa 150 miljoonaa euroa vuodessa. Se ei ole pieni summa ja kuulostaa varmasti kamalalta etenkin niistä, joille valtion velka ja kestävyysvaje ovat pahinta, mitä mielikuvitus kykenee tuottamaan.

Kaiken kamreeri- ja kriisipropagandan vaikutuksen alaisena pitäisi kuitenkin muistaa, että Suomi on yksi maailman rikkaimmista valtioista. Rahaa on, ja päättäjien sangen miellyttävänä työnä on vain keksiä, mihin se kulutetaan.

Olisiko tässä siis kädenojennuksen paikka? Puretaan toimeentulotuen ja lapsilisän kytkös.

Se voisi olla ele, joka toisi rikkaita ja köyhiä vähän lähemmäs toisiaan.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi