Romaniongelman hoito kaipaa EU:n patistusta

Moni suomalainen tuntee Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätöksen vuodelta 1954, Brown vs. Board of Education. Päätöksellään korkein oikeus katsoi, että Yhdysvaltojen julkisissa kouluissa oppilaita ei saa jaotella eri kouluihin ihonvärin perusteella.

Päätös tuli tunnetuksi vuonna 1957, kun Little Rockin kaupungissa Arkansasissa osavaltion kuvernööri ei suostunut päästämään mustia oppilaita kaupungin kouluun. Presidentti Dwight D. Eisenhower patisti osavaltion tottelemaan oikeuden tahtoa lähettämällä kaupunkiin liittovaltion sotilaita.

Eurooppalaisten ei tarvitse hakea Atlantin takaa ja historiankirjan sivuilta tämän kaltaiseen dramatiikkaan johtanutta asetelmaa.

Romanian romanien ilmestyminen Suomeen kerjäämään ei ole täällä innostanut selvittelemään, mikä heidän lähtömaansa tilanne on. Miksi he kerjäävät?

Euroopan unionilla, YK:lla ja Maailmanpankilla on tarjolla tilastotietoja Itä-Euroopan romaneista. Slovakiassa vain kolme prosenttia romaneista päättää keskiasteen koulutuksen. Bulgarian romaneista työttömänä on 60 prosenttia. Romanian romaneista kaksi kolmesta asuu taloudessa, jonka ansiot vuorokaudessa ovat alle kolme euroa. Elinajanodote on noin kymmenen vuotta alempi kuin valtaväestöllä.

Eräissä Itä-Euroopan maissa romanilapsia ohjataan kehitysvammaisten kouluihin. Heidän vanhemmillaan ei ole mahdollisuutta – eikä ehkä haluakaan – panna vastaan, sillä nämä koulut tarjoavat ilmaista ruokaa ja vaatteita. Tavallisissa kouluissa taas saattaa olla romanilapsille varattu sivurakennus.

Kerjääminen on vain seuraus todellisesta ongelmasta, joten EU:n ja unionin jäsenmaiden tulisi puuttua Itä-Euroopan romanien köyhyyteen ja kurjuuteen.

Toisin kuitenkin toimitaan. Lännessä käytetään paljon energiaa sen pohtimiseen, miten romanit saataisiin pois silmistä. Idässä, heidän lähtöseuduillaan, käytetään vähän energiaa tilanteen muuttamiseen.

EU käyttää erottelun murtamiseen voiman asemesta rahaa. Unionin sosiaalirahasto varasi hädänalaisten ihmisryhmien olojen kehittämiseen 2,25 miljardia euroa vuosille 2007–2013.

Tästä summasta Romania on käyttänyt vain yhden prosentin ja Bulgaria viisi. Jos raha ei kelpaa, taitaa olla niin, että näillä mailla on romanien olojen kehittämiseen vähemmän tahtoa kuin perusteita.

EU:n on jo aika patistaa näitä maita liikkeelle. "Liittovaltion joukkoja" ei tarvita, mutta unionilla on taloudellisia kiristyskeinoja.

Osasyy romanien kohteluun on myös Itä-Euroopan romanien omissa yhteisöissä, mutta jos tarjolla olisi muukin tie kuin kerjuu, kulttuuriin kuuluva eristäytymisen paine voisi heikentyä.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi