Ruotsin demarit suuntaavat perinteisiin

Ruotsissa odotettiin lauantaina hyvin uteliaina Håkan Juholtin ensimmäistä puhetta sosialidemokraattisen puolueen uutena puheenjohtajana. Ruotsalaiset halusivat tietää, kuka Juholt oikein on. Ennen esiintymistään ylimääräisessä puoluekokouksessa Tukholmassa Juholt ei ollut kertonut julkisuuteen mitään siitä, minne hän aikoo ohjata oppositioon joutunutta vanhaa valtapuoluetta.

Tunnin kestäneessä puheessaan Juholt painotti enemmän demareiden perinteisiä arvoja kuin uudistustarvetta. Hän puhui solidaarisuudesta ja turvallisuudesta. Juholt lainasi toistuvasti puolueen suuria hahmoja Tage Erlanderia ja Olof Palmea.

Puheessa oli odotetusti niukasti politiikan yksityiskohtia, mutta siitä syntyi kuva Juholtista puolueensa keskitien kulkijana, joka aikoo haastaa Ruotsin keskusta-oikeistolaisen vähemmistöhallituksen vasemmalta eikä hallituksen omilla talousteemoilla.

Juholtin kasvot olivat kyllä Ruotsissa jossain määrin tutut jo ennen kuin demareiden vaalivaltiokunta asetti hänet kaksi viikkoa sitten täysin yllättäen ehdolle puolueen puheenjohtajaksi. Uudella demarijohtajalla on takanaan 16 vuotta kansanedustajana. Hän on johtanut Kalmarin läänin puolueosastoa ja ollut demareiden puolustuspolitiikan asiantuntija.

Tammikuussa Juholt sai näkyvyyttä puolueensa argumenttien esittäjänä kiistassa Ruotsin ammattiarmeijan kokoamisvaikeuksista. Hän on etevä puhuja.

Juholt ei kuitenkaan koskaan yltänyt ministeriksi demarihallituksiin, eikä hänen nimeään mainittu lainkaan ennakkoarvailuissa demareiden seuravasta johtajasta. Hänen valintansa oli pakon edessä otettu riski.

Eroava puheenjohtaja Mona Sahlin muistutti Juholtia puoluekokouksessa perjantaina demarijohtajien perinteisestä velvollisuudesta pitää puolue yhtenäisenä. Se ei kuitenkaan enää riitä.

Juholtin pitäisi löytää keinot, joilla puolue kaivaisi itsensä ylös syvästä kuopasta kahden perättäisen vaalitappion kannatuksen romahduksen jälkeen. Ennen kaikkea hänen pitäisi saada demarit takaisin hallitusvaltaan. Siihen Sahlin ei pystynyt. Hän vei demarit syyskuussa vaalitappioon ja ilmoitti erostaan marraskuussa. Siitä lähtien puolue on rämpinyt kriisissä.

Juholtin tilanne ei ole täysin epätoivoinen. Puolueen kannatuksen romahdus on mielipidemittauksissa pysähtynyt. Uudella puheenjohtajalla on aikaa lähes koko vaalikausi ja hänellä on vastassaan jo toista vaalikauttaan istuva hallitus. Lisäksi Juholtiin kohdistuu hyvin vähän ennakko-odotuksia.

Uudistusten painottaminen ei oikeastaan ollut edes vaihtoehtojen joukossa kun Juholt laati puhettaan. Jo puoluejohdon valintatapa kertoi siitä, kuinka vaikeata vuosikymmenten vallassaolon jäykistämää puoluetta on muuttaa.

Puoluejohto asetettiin ehdolle pienessä ja suljetussa vaalivaliokunnassa, puolueen muiden ja yhtä suljettujen johtoelinten tuella. Puoluekokouksen tehtävänä oli hyväksyä avainnimitykset yksimielisesti perjantaina ja lauantaina.

Juholtin nimi nousi esille oudossa nimitysrituaalissa vasta loppumetreillä. Sitä ennen uudistusmielisemmät ehdokkaat olivat karsiutuneet ja ennakkosuosikit kieltäytyneet. Juholt ja ideologisessa maineessa oleva uusi puoluesihteeri Carin Jämtin vahvistavat Ruotsin demareiden vanhoja teollisuustaustaisia ja vasemmistolaisia siipiä.

Uusi puoluejohto kuitenkin välttänee selvää oikeisto- tai vasemmistosiiven leimaa. Valtiopäivillä oppositiopolitiikka on vaikeaa, kun sekä hallitus että oppositio yrittävät pitää muukalaisvihamieliset ruotsidemokraatit paitsiossa. Juholt ei tiettävästi halua takaisin vaaleja edeltäneeseen blokkiyhteistyöhön ympäristöpuolueen ja vasemmistopuolueen kanssa.

Heti johtokaksikon takana demareiden johtoryhmässä kärkkyy muiden muassa kaupunkidemareiden suosikkina 39-vuotias Mikael Damberg, jonka edustama uudistuslinja jäi demareiden sisäisessä kamppailussa vielä kakkoseksi. Juholtille tuskin suodaan useampia kuin yksi epäonnistuminen vaaleissa.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi