Saatanan tunarit!

Kuinka tässä enää kykenee pokerinaamalla todistelemaan, että politiikka on vakavasti otettavaa ja poliitikot ovat yhteisten asioidemme hoitajia, jotka ansaitsevat meidän arvostuksemme, kun samaan aikaan poliitikot tekevät itse kaikkensa joutuakseen naurun ja epäilyksen alaisiksi?

Kansanedustaja Marja Tiuran (kok) edesottamuksista ei viitsisi enää edes kirjoittaa. Viime viikon kirjoituksessa tosin oli tahallinen asiavirhe. Ministerien kelpoisuusvaatimuksina ei ollutkaan kyky, taito ja koeteltu kansalaiskunto, vaan tasavallan presidentti nimittää ministereiksi "rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia".

Eli heikonlaiset ovat kokoomuksen kultakimpaleen menestymisen mahdollisuudet seuraavissakin ministeriarpajaisissa. Toinen kriteereistä jää joka tapauksessa täyttämättä.

Paremmin ei mene keskustallakaan. Vaalirahoittaja Tapani Yli-Saunamäki vertasi noin vuosi sitten Kehittyvien maakuntien Suomen keräämää vaalikassaa aarrearkkuun. Tuoreimpien tietojen valossa osuvampi nimitys taitaisi olla talouskassa: rahoista on maksettu muun muassa ehdokkaiden yllättäviä menoja. Ja taas on pääministeri Matti Vanhasen muisti huonossa kunnossa, kun se Tiuran tapauksen aikaan osoitti jo elpymisen merkkejä.

Kehittyvien maakuntien Suomea rahoittaneilla liikemiehillä oli rutkasti rahaa, mutta arvostusta puuttui. He halusivat maksaa itsensä "piireihin" ja varmaankin vaikuttaa myös lainsäädäntöön - kuka enemmän, kuka vähemmän. Yli-Saunamäki ja Arto Merisalo olivat linkki poliitikkoihin. Ja hämmästyttävän helposti pääsy vallan ytimeen järjestyikin.

Tosin vieläkin käy yli ymmärryksen, miksi poliitikot suostuivat veljeilemään tuomion saaneen entisen - ja taas epäiltynä olevan - talousrikollisen kanssa.

Myös Sdp:llä on oma suhmurointiskandaalinsa, jonka järjesti Kimmo Kiljunen. Hän jatkoi Kaukoidän-virkamatkaansa herra ties millä matkalla herra ties kenen luvalla ja herra ties kenen rahoilla. Kiljusen tiistaisista selityksistä ei ota selvää edes hyvällä tahdolla.

Sattumoisin Kiljusen kanssa samaan aikaan ja samoissa Kama Sutran maisemissa matkusteli myös suomalainen naispuolinen seksitutkija. Lehtitietojen mukaan Kiljunen viimeisteli matkalla rajua rakkausromaaniaan.

Tästä koko episodista oli vain se seuraus, että nyt loppui matkalipuilla veivaaminen kaikilta muiltakin ulkomailla reissaavilta kansanedustajilta ja puhemies Sauli Niinistö (kok) pääsi taas esittämään järjestyksen ylläpitäjää.

Jos Kekkonen eläisi, hän tietäisi, mitä sanoa tästä kaikesta: saatanan tunarit!

Onko tällä kaikella jotain vaikutusta niin sanottuun vakavasti otettavaan politiikkaan? Voi hyvinkin olla. Jos vaalit pidettäisiin ensi sunnuntaina, äänestysprosentti jäisi johonkin 50:n hujakoille ja perussuomalaisten ääniosuus nousisi yli kymmenen prosentin.

Vaikka perussuomalaistenkin riveissä on monennäköistä hiihtelijää, ei Timo Soini voisi toivoa puolueensa kannalta parempaa vaalikampanjaa kuin se, jota "vanhojen puolueiden" edustajat perussuomalaisten eteen nyt tekevät. Perussuomalaiset korjaavat potin muiden suhmuroinnista.

Perussuomalaisten kannatusta on selitetty sillä, että puolue kosiskelee maahanmuuttokriittisiä. Ei kannatus pelkästään siitä johdu, vaan myös siitä, että suuri osa kansasta on kyllästynyt poliitikkojen oman edun tavoitteluun, josta kiistatta on näyttöä ja esimerkkitapauksia. Timo Soinilla on yhtä herkullinen tilanne kuin Veikko Vennamolla vuoden 1970 vaalien alla.

Kaiken lisäksi muut puolueet ovat alkaneet apinoida maahanmuuttoasenteissaan perussuomalaisia, jopa sanamuotoja myöten.

On sinänsä huvittavaa, että perussuomalaiset määrittelevät nyt tulevien vaalien kenties yhdeksi tärkeimmäksi aiheeksi nousevan kysymyksen, johon muut puolueet joutuvat reagoimaan.

Aika hyvin puolueelta, jonka kannatus on seitsemän prosentin luokkaa.

juha.akkanen@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi