Saksalaiset ottavat sen vakavasti

Vihreät avasivat Suomessa keskustelun asevelvollisuuden tulevaisuudesta. Oli jo aikakin.

Saksa on ainoana suurista EU-maista säilyttänyt yleisen asevelvollisuuden, mutta muutos on tulossa. Liittotasavallan historian nuorin puolustusministeri, 38-vuotias Karl-Theodor zu Guttenberg, esitteli viime kuussa asevoimien eli Bundeswehrin uudistamiseksi viisi vaihtoehtoa, joista paraikaa väitellään kiivaasti. Uudistuksesta päätetään loppusyksystä, ja käytännössä se merkitsisi asevelvollisuudesta luopumista.

Samanlaisia päätöksiä Euroopassa on tehty kylmän sodan päätyttyä monissa maissa, mutta saksalaiset näyttävät pohtivan ratkaisuaan muita vakavammin ja perusteellisemmin.

Vakaviksi saksalaiset vetää historian vuoristorata.

Preussissa ja myöhemmin Saksan keisarikunnassa otettiin 1800-luvulla käyttöön asevelvollisuus, koska sellainen oli Ranskassakin, kilpailevassa suurvallassa. Ensimmäisen maailmansodan tappion jälkeen rauhansopimus salli Saksalle vain rajoitetun ammattiarmeijan. Sotaan valmistautuva Adolf Hitler palautti asevelvollisuuden vuonna 1935. Se kumottiin lukemattomien sotarikosten ja uuden tappion jälkeen vuosikymmentä myöhemmin.

Liittokansleri Konrad Adenauer vei Länsi-Saksan vuonna 1955 Naton jäseneksi, mikä edellytti asevoimien ylläpitoa. Länsi-Berliiniä lukuun ottamatta yleinen asevelvollisuus palasi maahan vuonna 1956. Itä-Saksassa se tuli voimaan Berliinin muurin rakentamisen jälkeen vuonna 1962.

Länsisaksalainen väittely puolustusvoimien luonteesta oli 1950-luvun puolivälissäkin kiivasta. Sosiaalidemokraatit ja liberaali FDP epäilivät asevelvollisuuden tarpeellisuutta, koska suuren suojelijan, Yhdysvaltain, silloinen strategia korosti ydinaseiden roolia ja edellytti maataistelujoukkojen jyrkkää supistamista.

Adenauerin kristillisdemokraattien mukaan yleinen asevelvollisuus taas takaisi asevoimien pysymisen kansan demokraattisessa valvonnassa ja estäisi Weimarin tasavaltaa syövyttäneen omapäisen militarismin.

Saksalaiseen keskusteluun on tietenkin kuulunut filosofinen näkökulma.

Preussin alamainen Immanuel Kant mietiskeli jo vuonna 1795 laittamattomasti yksilönvapauden ja sotilaaksi ryhtymisen suhdetta: valtio voi hänen mielestään "käyttää ihmisiä pelkkinä koneina ja työkaluina" vain vapaaehtoisuuden pohjalta.

Tasan 200 vuotta myöhemmin kristillisdemokraattinen liittopresidentti Roman Herzog sivusi samaa ongelmaa Bundeswehrin 40-vuotisjuhlassa: "Asevelvollisuus puuttuu nuoren kansalaisen yksilönvapauteen niin syvästi, että demokraattinen oikeusvaltio voi edellyttää sellaista vain, jos valtion ulkoinen turvallisuus siihen todella pakottaa. – – Asevelvollisuuden uskottavuus vaatii siis myös selittämään, miksi yhä tarvitsemme sitä, vaikka välitön ulkoinen uhka on poistunut."

Herzogin mielestä tällainen tarve oli vuonna 1995 yhä olemassa. Hänen baijerilainen aatetoverinsa Guttenberg lopettaisi kutsunnat nykyisessä maailmantilanteessa ja ottaisi ammattisotilaiden rinnalle vain 7 500 nuorta vapaaehtoiseen asepalvelukseen.

Oikeiston rivit ovat hajalla, ja Adenauerin argumentit kelpaavat yhä eräille nimekkäillekin poliitikoille. Guttenbergin oman CSU-puolueen johtaja Horst Seehofer ja edellinen puolustusministeri Franz Josef Jung katsovat asevelvollisuuden kuuluvan konservatiivien perusidentiteettiin.

Identiteetti ei löydy sotamuseosta, sivalsi konservatiivinen turvallisuuspolitiikan kommentoija Michael Stürmer.

Vasta pieni osa Saksan keskustelusta puuttuu Herzogin määrittelemään avainkysymykseen. Mihin asevoimia nyt ja lähitulevaisuudessa tarvitaan?

Saksan keskuskauppakamarin DIHK:n johtaja Hans Heinrich Driftmann pääsi heti otsikoihin sanottuaan sunnuntaina julkaistussa haastattelussa, että Bundeswehrin yksi tehtävä on turvata kauppareitit talous- ja työllisyyspoliittisesti tärkeille alueille, kuten Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan.

Keväällä Saksan liittopresidentti Horst Köhler joutui eroamaan, kun hän oli julkisesti pohdiskellut samoja asioita.

Kun vanhoista periaatteista luovutaan, uusia ei synny, ellei niistä väitellä ääneen, kansallisesti, liittoutumissa ja globaalisti. Hämminki Afganistanin ympärillä osoittaa, että vielä ollaan aika lailla tyhjän päällä.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi