Julkaistu: 15.8.2009 lehdessä osastolla Pääkirjoitus
Vaalirahoituskeskusteluun saatiin torstai-iltana taas uusi käänne, kun keskustelussa muistutettiin, että valtion osakkuusyhtiö Stora Enso oli osallistunut poliittisen toiminnan rahoittamiseen Brasiliassa. Rahaa oli annettu vain vuonna 2006, mutta summa oli huomattava, 365000 euroa. Summan suuruutta selittää se, että tuona vuonna Brasiliassa järjestettiin neljät vaalit, ja Stora Enso antoi tukea usealle poliittiselle ryhmälle. Brasiliassa ei ole julkisista varoista maksettavaa puoluetukea, joten puolueet ovat tottuneet keräämään kampanjoihinsa rahaa muun muassa yrityksiltä.
Stora Enson Brasiliaan antamaa puoluerahoitusta on hämmästelty kysymällä, onko oikein, että suomalainen yhtiö osallistuu ulkomailla poliittisen järjestelmän rahoitukseen.
Monissa maissa toimivan kansainvälisen yrityksen kannalta kysymys asettuu toisin. Jos yhtiössä on päätetty, että se haluaa osallistua poliittisen toiminnan rahoitukseen, kansainvälisesti toimivan yrityksen näkökulmasta on vain loogista, että tukea annetaan niin kotimaassa kuin muissakin maissa. Esimerkiksi Stora Enso on Brasiliassa suuri yritys, jonka toiminta vaikuttaa siellä laajasti sekä ympäristöön että ihmisten elinolosuhteisiin.
Yhtiön näkökulmasta voi hyvinkin olla perusteltua tukea laillista poliittista järjestelmää. Itse asiassa päätös olla tukematta puolueita yhdessä maassa, jos yhtiö samalla tukee poliittisia puolueita toisessa maassa, voidaan tulkita kannanotoksi, joka vahingoittaa yhtiön toimintaedellytyksiä. Olennaista on, että kaikissa maissa yhtiö toimii samoin periaattein.
Kun Stora Enson nykyinen toimitusjohtaja Jouko Karvinen tuli tehtäväänsä, hän linjasi, ettei yhtiö anna lahjoituksia poliittiseen toimintaan, ja niin tukea Brasiliassakaan ei ole jatkettu.
Keskustelu poliittisesta rahoituksesta on esimerkki erilaisissa maissa ja kulttuureissa toimivien kansainvälisten yritysten kohtaamista ongelmista.
Keskustelu yritysten yhteiskunnallisesta vastuusta nousee yhä ajankohtaisemmaksi. Suurten yhtiöiden toiminnot kehittyvissä maissa, kuten Kiinassa, Brasiliassa tai vaikkapa Indonesiassa, ovat niiden kokonaisuudessa entistä merkittävämpiä sekä yhtiöille itselleen että myös paikallisesti.
Stora Enso on kohdannut kehittyviin maihin tehtäviin investointeihin liittyviä yhteiskuntavastuun ongelmia aiemminkin. Keväällä tulivat julkisuuteen ihmisoikeusloukkaukset istutusmetsissä, joita kiinalaiset viranomaiset ovat vuokraamassa Stora Ensolle. Kiinan ihmisoikeusloukkaukset olivat yhtiölle muistutus siitä, että yhtiön johdon vastuulla on varmistaa, että yhtiön virallisesti noudattama yhteiskuntavastuun linja toteutuu kaikkialla.
Suomalaisyritykset ovat kansainvälisesti usein verraten pieniä, ja ne joutuvat sopeutumaan kansainväliseen ja paikalliseen kilpailutilanteeseen. Usein kilpailu investointimahdollisuuksista ja markkina-asemasta tuo esiin vaikeita valintoja, joissa vastakkain ovat omat periaatteet ja mahdollisuudet toimia kehittyvillä markkinoilla. Tällaisessa tilanteessa on pitkällä aikavälillä viisaampaa pitää kiinni omista periaatteistaan kuin antaa yhtiön sisäisen kulttuurin hajota keskenään ristiriitaisiksi alakulttuureiksi.
Taloudellinen kehitys johtaa ihmisten parempaan elintasoon ja koulutustasoon, ja se nostaa ajan mittaan myös paikallisesti yhä enemmän esille eettisiä ympäristön tilaan ja ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Jos näissä asioissa välinpitämättömyyttään tai pahimmassa tapauksessa tietoisella toiminnalla ryvettyy, lasku on lopulta kallis.
Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi