Sarjayrittäjyys on pantava kuriin

Harmaan talouden torjuntaan keskittynyt Virke-projekti on nostanut yrityslainsäädännöstä – tai paremminkin sen tulkinnasta – esiin merkittävän ongelman, joka tosin ei ole uusi. Suomessa näyttää olevan helppoa peittää yrityksen maksuhäiriöt ja verorästit perustamalla uusi yritys.

Joka toinen kaupparekisteriin viime vuonna merkityistä uusista yrityksistä perustettiin vanhan yrityksen pohjalle. Yleisin syy oli normaali ja laillinen yritysjärjestely.

Huolestuttavaa on se, että myös monet velkaantuneen ja vaikeuksiin joutuneen yrityksen pohjalle perustetut uudet yritykset alkavat heti velkaantua.

Velkaantunut yritys lopettaa toimintansa, ja taas syntyy uusi yritys vanhalle pohjalle, jopa samalle toimialalle.

Ilmiössä on viitteitä siitä, että tällaisen "lyhytkaarisen" yritystoiminnan tarkoitus on vain puhdistaa pöytä ja siistiä rekisteri, jotta yritys voisi saada taas asiakkaita.

Arvio keplottelusta saa tukea siitä, että Virke on löytänyt Suomesta tukun yrityksiä, joiden tehtävänä on hoitaa vanhan yrityksen siivous, käydä ehkä yritysraadon nimissä kauppaa ja kikkailla vanhoille omistajille uusi yritys.

Tukea tulee myös Asiakastiedon julkaiseman Luottolistan selvityksestä, jossa käytiin läpi maksuhäiriömerkintöjen ennustearvoa. Lopputulos oli, että maksuhäiriö keräsi nopeasti lisää häiriöitä. Jos ongelmiin joutuneen yrityksen vastuuhenkilöt perustavat uuden yrityksen, yrityksen riski ajautua maksuhäiriöihin on kaksi kertaa niin suuri kuin muilla yrityksillä.

Ilmiö ei ole vain verottajan huoli, vaan ketjutus aiheuttaa ongelmia myös monille rehellisille yrityksille ja niiden asiakkaille.

Jos vaikkapa taloa rakentanut grynderiyritys katoaa, kuluttajien ja muiden työhön osallistuneiden on vaikea perätä oikeuksiaan – vaikka yrityksen entiset vastuuhenkilöt tavattaisiin seuraavalta työmaalta uuden yrityksen haalareissa.

Ongelmaa on vaikea saada kuriin, sillä lakia tulkitaan niin, että veloista vastaa vain muodollinen velanottaja – ketjutuksessa pelkästään vanha yritys.

Ratkaisun etsinnässä on mahdollista edetä kahta tietä. Ensinnäkin ongelma voidaan ratkaista uudella lailla. Tämä on tosin vaikeaa, sillä ilmiö on niin epämääräinen, että siitä on hankala laatia täsmällisyyteen pyrkivää lakitekstiä. Ketjutuksen motiivit vaihtelevat, ja "lyhytkaariyrittäjien" sekä "siivoojien" ratkaisut ovat perin luovia.

Toinen – oikeusoppineiden suosittelema – tapa on se, että oikeudet käyttäisivät tulkinnoissaan enemmän "normaalia järkeä".

Jos esimerkiksi ulosottoa on pyritty kiertämään siirtämällä omaisuutta kaverille, omaisuus voidaan silti aivan hyvin ulosmitata. Vastaavaa harkintaa tulisi soveltaa myös tapauksissa, joissa näyttää selvältä, että yrityksiä on ketjutettu petostarkoituksessa.

Jotta oikeusistuimet tässä onnistuisivat, niiden on saava ilmiöstä ote. Se vaatisi ilmiön laajuuden, sarjayrittäjien toimintatapojen ja ketjun katkaisukeinojen selvittämistä.

Oikeusoppineiden tarjoama tie on hidas, joten sen tueksi tarvitaan nopeasti vaikuttavia lääkkeitä.

Yksi sellainen olisi suurempi avoimuus yritystoiminnassa.

Tilaajavastuulakia tulisi mitä pikimmin ryhdistää julkisella tiedostolla, josta yrityksen kanssa asioivat voisivat nähdä yrityksen ja sen vastuuhenkilöiden verojen ja maksujen laiminlyönnit.

Samalla tulisi harkita, pitäisikö rangaistuksia koventaa, jos tilaajavastuulain mukaiset alihankkijoiden tarkastukset jäävät tekemättä, kuten usein näyttää käyvän.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi