Sukupolvien dialogi kasvattaa sosiaaliseen osallistumiseen

Nuoren ja aikuisen välinen vuorovaikutus näyttää taituroinnilta oikean ja väärän välimaastossa. Yhdessä toimiminen ja tavoiteltu yhteisymmärrys päättyvät usein ristiriitoihin, jotka syntyvät, kun aikuinen tiedostamattaan ohjaa vuorovaikutusta.

"Kaiken tietävä" aikuinen voi pyrkiä vakuuttamaan nuoren ja ujuttamaan tälle omia uskomuksiaan, käsityksiään ja teorioitaan niin, ettei nuori osaa tai huomaa punnita tietoa ennen sen omaksumista.

Tällainen auktoriteettiin perustuva vuoropuhelu ei kunnioita nuoren ajatuksia tai osaamista. Se voi myös vaikeuttaa nuoren sopeutumista yhteisöön. Keskustelu, jossa nuori ei saa mahdollisuutta ajatella itse, saattaa muovata hänestä persoonan, joka ei myöhemminkään uskalla tai kykene itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun.

Sukupolvien välisen vuorovaikutuksen kehittäminen vaatii työtä. Se ei toimi manipuloinnin avulla. Ratkaisu ei myöskään löydy loputtomasta joustamisesta, ymmärtämisestä, positiivisesta puheesta tai nuorten ajatusten myötäilevästä hyväksymisestä.

Nuori tarvitsee yhdenvertaisuutta ja kumppania matkallaan elämään. Hän tarvitsee juuret ja siivet, jotka perustuvat elämän realiteetteihin. Juuret viittaavat perinteisiin vanhemmuuteen liittyviin tehtäviin: elämänmuodon, kulttuurikäyttäytymisen ja yhteiskunnallisten arvojen siirtämiseen sukupolvelta toiselle. Siivet taas kuvaavat nuorten oikeutta kokeilla omaa lentokykyään niillä höyhenillä, jotka ovat kasvaneet siipien suojaksi kodissa ja sen ulkopuolella.

Nuorten osallisuudesta voidaan puhua kahdella tavalla: sopeuttamisena yhteiskuntaan tai kasvattamisena aktiiviseksi kansalaiseksi, joka osaa, voi ja tahtoo olla mukana. Mutta miten nuori oppii pitämään osallistumista ja osallisena olemista oikeutenaan? Vastaus on yksinkertainen: osallistumalla, vaikuttamalla, ottamalla vastuuta ja olemalla vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

Mukanaolo ei ole kuitenkaan helppoa tai automaattista. Oman kyvykkyytensä löytääkseen nuori tarvitsee jo lapsesta alkaen tuen, kannustuksen ja motivoinnin lisäksi tilaisuuksia, joissa hänen ymmärrystään pidetään arvokkaana ja tärkeänä. Nämä tilaisuudet syntyvät usein yhteisöllisestä tai yhteiskunnallisesta tilanteesta ja tarpeesta kuunnella nuoren mielipidettä.

Nuoren ja aikuisen välinen aito dialogi on välttämätöntä osallisuuteen kasvamisessa. Aidolla dialogilla tarkoitetaan ihmisten välistä vuoropuhelua, jossa osapuolet arvostavat, kunnioittavat ja kuuntelevat varauksetta toisiaan. Siihen kuuluu avointa ajatustenvaihtoa, toisen puoleen kääntymistä ja uusien asioiden oppimista turvallisessa seurassa. Kyse on toiminnasta, joka kannustaa ja kasvattaa sosiaaliseen osallistumiseen - oppimaan tekemällä ja kokemalla.

Yhteiset intressit ja arvot ohjaavat eri elämänkokemuksilla varustettujen ja yksilöllisten persoonien aitoa vuoropuhelua. Sen syntymistä edistävät ja ylläpitävät erilaiset yhteisölliset toiminnot, kuten sosiaaliset, kulttuuriset ja vapaa-ajan virkistykselliset aktiviteetit. Aito dialogi on vahvasti yhteydessä niihin ympäristöihin, joissa ollaan, eletään ja toimitaan.

Nuoret ovat valmiita vuoropuheluun. Kokemukset osoittavat, etteivät he halua toimia yksin vaan kaipaavat tuekseen aikuisten näkemyksiä ja elämisen taitoja. He tahtovat rehellisiä mielipiteitä ja peilin voidakseen tarkastella omia ajatuksiaan. He ovat myös valmiita kohtamaan ristiriitaiset käsitykset ja keskustelemaan niistä.

Voimaantuminen eli nuoren kokemus siitä, että aikuinen ottaa huomioon ja arvostaa hänenkin mielipidettään, synnyttää tai lisää tunnetta, että "tämä on minun juttuni". Tämä tunne itselle tärkeästä asiasta innostaa toimimaan, tekemään ja vaikuttamaan.

Mahdollisuus vaikuttaa rohkaisee muutokseen ja rakentamaan parempaa huomista. Halu ja kyky tehdä jotakin lisää uskoa omiin taitoihin. Se myös herkistää huomaamaan elinympäristössään yhä enemmän ja useammin seikkoja, joihin voi ja haluaa puuttua.

Osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuudet ylläpitävät kiistatta ihmisen terveyttä ja vahvistavat hänen aktiivista toimintakykyään. Ne herättävät huomaamaan epäkohtia ja muutoksen tarpeita. Samalla ne vahvistavat tahtoa tehdä muutoksia oman ja myös elinyhteisön hyvinvoinnin edistämiseksi. Ihminen, joka tuntee olevansa osallinen, osaa myös ottaa vastuuta omasta elämästään ja rakentaa itselleen hyvän tulevaisuuden.

Aikuinen, tee aloite nyt. Haasta nuori vuoropuheluun. Kuuntele, mitä hänellä on sanottavanaan. Kerro, mitä mieltä itse olet asioista. Ymmärrä ja jaa ymmärrystä siitä, että jokaisella on oikeus hyvinvointiin. Kerro toiselle, että hyvinvointi syntyy osallistumisesta itselle tärkeiden asioiden hoitoon. Kannusta osallistumaan.

Tee mahdolliseksi aito vuoropuhelu, näkökulmien ja mielipiteiden vaihto. Älä morkkaa vaan tsemppaa nuorta. Pysähdy yhdessä nuoren kanssa pohtimaan, miksi asiat ovat tolallaan. Jää kuuntelemaan, sillä nuoret ovat oman elämänsä parhaita asiantuntijoita.

Kirjoittaja toimii projektikoordinaattorina Terveys-Hälsan ry:n Innostu! Innosta! -hankkeessa.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi