Suomen brändi on luontoa ja luomua

Suomen toimiva yhteiskunta, suomalaisten kyky ratkaista ongelmia, puhdas luontomme ja korkea koulutustaso ovat asioita, joista Suomen pitäisi olla nykyistä tunnetumpi maailmalla. Tähän lopputulokseen tuli lähes kaksi vuotta työskennellyt valtuuskunta, jonka tehtävänä oli rakentaa Suomelle maabrändi: julkisuuskuva ulkomaalaisia varten ja itsetunnon kohotus suomalaisille.

Jorma Ollilan johtaman, eri alojen asiantuntijoista koostuneen valtuuskunnan rakentamat suuret linjat ovat kannatettavia.

Suomalaiset saavat olla ylpeitä suhteellisen puhtaasta luonnostaan, joka näyttää monien tiheästi asuttujen maiden asukkaiden silmissä silkalta aarniometsältä. Suomessa riittää myös puhdasta vettä, josta tulee maailmanlaajuisesti yhä suurempi pula ja jopa taistelun kohde.

Valtuuskunta nostaa brändiksi myös Suomen menestyksen koulutuksen tuloksia mittaavassa Pisa-tutkimuksessa. Koulutuksen korkea taso lieneekin aihe, josta Suomi jo tunnetaan laajalti maailmalla.

Suurten linjojen lisäksi valtuuskunta antaa 34 tehtävää eri tahoille: valtiolle, kunnille, järjestöille, kouluille ja isovanhemmille. Konkreettiset tehtävät vaihtelevat vesien puhdistuksesta särkikalareseptien kehittelyyn, kansainvälisen Ahtisaari-päivän järjestämisestä isovanhempien velvollisuuteen leipoa yhdessä lastenlasten kanssa.

Brändivaltuuskunnan tehtävä oli luoda suuria visioita ja tavoitteita, ovatpa ne sitten realistisia tai eivät. Valtuuskunnan tavoite kääntää Suomen maatalous 20 vuodessa luomuvoittoiseksi on yksi niistä, joiden toteutumista voi toivoa mutta myös epäillä. Luomutuotannon jyrkkä lisääminen vaatisi sekä Suomen kansallisen että EU-tasoisen maataloustukijärjestelmän perusteellista remonttia, eikä se ole yksin Suomen käsissä.

Suomen osaamista vesien puhdistuksessa ja suuria puhtaan veden varastoja kannattaa pitää esillä. Tulee kuitenkin muistaa, että juuri vesivarantojensa vuoksi Suomesta voi joskus tulla vesipakolaisten kohdemaa, ellei vesien käytön teknologiaa saada käyntiin kehittyvissä maissa.

Ajatus maailman kriisipesäkkeisiin lähetettävistä opettajajoukoista tuntuu hankkeelta, jonka hyväksi kannattaa tehdä työtä. Opettajaryhmät toimisivat samaan tapaan kuin Lääkärit ilman rajoja -järjestö. Ne pystyttäisivät kenttäkouluja, etsisivät niihin lapset ja toisivat sekä oppia että turvallisuutta epävarmoihin oloihin.

Kriisipesäkkeisiin lähetettävien opettajien joukossa pitäisi olla myös Suomessa koulutettuja maahanmuuttajia. He tuntevat erilaisia kulttuureja paremmin kuin suomalaiset opettajat. Ajatus maahanmuuttajien kouluttamisesta myös Suomessa työskenteleviksi opettajiksi on kannatettava. Hyviä kokemuksia tästä saatiin jo 1970-luvulla, kun Ruotsissa ryhdyttiin kouluttamaan suomalaisia siirtolaisia siirtolaislasten opettajiksi.

Brändivaltuuskunnan työ painottuu Suomi-kuvan kiillottamiseen ja itsetunnon kohottamiseen. Valtuuskunta näyttää kuitenkin jättäneen suurimmaksi osaksi huomiotta sen, että Suomessa on myös todellisia ongelmia ratkaistavana.

Köyhyys, eriarvoisuus, syrjäytyminen, työttömyys, mielenterveys- ja päihdeongelmat, rikollisuus ja nuorten pahoinvointi eivät poistu pelkästään sillä, että valtuuskunta käskee suomalaisia pitämään toisistaan huolta ja puhumaan myös luokan hiljaisimmalle oppilaalle.

Ahtisaari-päivät tai vesijalanjäljen laskeminen eivät auta pitkäaikaistyötöntä tai sairasta, joka ei pääse huonosti toimivaan terveyskeskukseen. Itsetuntoa tarvitaan myös siihen, että pannaan omat asiat järjestykseen.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi