Suomen turkismoraali on puhdasta hurskastelua

Suomen hallituksen EU-ministerivaliokunta on tuominnut Hollanin aikeet turkistarhauksen kieltämiseksi. Aiemmin Suomi on vastustanut kiihkeästi Britannian ja Ruotsin vastaavia aikeita. Hallituksen mukaan kielto haittaisi turkisalaa. Huolta kannetaan myös siitä, että jos laillinen elinkeino kiellettäisiin, tuotanto siirtyisi eläinten olot sivuuttaviin maihin. Suomen vastustuksen vuoksi lain voimaantulo tulee lykkääntymään ainakin puolella vuodella.

Hallituksen kannassa on kuitenkin parantamisen varaa. Eläinten olot huomiova, taloudelliseen voittoon tähtäävä turkistarhaus on käsitteellinen mahdottomuus. Perimältään villit eläimet joutuvat elämään mitättömän pienissä häkeissä vailla riittäviä virikkeitä.

Vuonna 2010 voimaan astuva asetus, jonka nimellisesti tulisi taata eläimille suotuisat elinolosuhteet, tarjoaa muun muassa minkkiemolle pentuineen vain neljännesneliömetrin elintilaa, eli hamsterihäkin verran. Koiran sukulainen kettu saa tilaa vain 0,8 neliömetriä.

Luonnossa laajoja reviirialueita pitävät, uteliaat ja älykkäät eläimet eivät voi voida hyvin tällaisissa oloissa. Niille tarjottu elinympäristö ei yksinkertaisesti vastaa niiden lajiominaisia tarpeita.

Tutkimusten mukaan turkiseläimet kärsivätkin yleisesti erilaisista sairaus- ja stressitiloista. Stereotyyppinen käyttäytyminen, esimerkiksi kehän kiertäminen, ruumiin huojuttelu puolelta toiselle ja edestakaisin hyppiminen, on yleistä. Voimakkaat pelkoreaktiot ja itsensä vahingoittaminen toistuvat, ja stressiä ilmentävät sairaudet, kuten vatsahaava, ovat arkipäivää.

Kattavin aihetta koskeva raportti (EU 2001) on yksiselitteinen: turkistuotanto aiheuttaa eläimille kärsimystä.

Aihetta koskeva eettinen kirjallisuus on samoin yksiselitteistä. Eläinten hyvinvoinnin polkeminen toissijaisten seikkojen tuottamiseksi ei ole oikeutettua, ja kärsimyksen aiheuttaminen muodin nimissä on banaalia. Vuonna 2003 yli 70 kansainvälisesti arvostettua akateemikkoa allekirjoittivat Oxfordin yliopistosta alkunsa saaneen adressin, jossa perättiin turkistarhauksen lopettamista.

Miksi siis Suomen valtio sinnikkäästi ajaa tarhauksen asiaa?

Eläinsuojelulla asian kanssa ei ole mitään tekemistä - olot ovat kyllin surkeat jo Suomessa, joten on hurskastelua murehtia ulkomaiden tilannetta.

Tuottajat vetoavat usein tutkimuksiin, jotka ovat linkittyneitä itse tuottajatahoon. Eläinten huomiointi on olkinukke. Avainsana löytyykin taloudesta: turkistarhaus on Suomessa merkittävä bisneksen muoto, jota lobataan ahkerasti. Moraali saa kyytiä, kun taloudelliset tekijät nousevat esille.

Moraalin toissijaistaminen on varsin suorasukaista. Suomen turkiseläinkasvattajien liitto kommentoi jäsenlehdessään vuonna 2006, että Ruotsin mahdollinen tarhauskielto perustuu "miltä tuntuu" -asenteeseen. Moraaliset argumentit mielletään siis tunnekysymykseksi, vaikka toki nimenomaan rahan ensisijaistaminen on halun ja tunteen motivoimaa.

Leimaaminen vie painoarvoa moraaliselta keskustelulta, mikä jälleen palvelee tuottajatahon intressejä. Turkistuotanto ei pärjää moraalisessa kädenväännössä, joten moraali pyritään ohittamaan.

Juuri tästä löytynee hallituksen kannan perusta. Hollanissa tapahtuva turkiskielto konkretisoisi moraalisen kannan poliittisella tasolla: moraaliargumentti kirjautuisi EU:n politiikan sivuille. Pian suomalainenkaan tuottaja ei voisi vältellä moraalikeskustelua.

Suomi on turkistuotannon ykkösmaita, mutta silti tuotannon moraalista puhutaan julkisuudessa varsin vähän. Uutisiin nousevat tuotantoennusteet, ei eläinten asema. Tämä heijastaa yhteiskunnan tuotteellistavaa eläinkuvaa, jonka puitteissa eläimen arvo on siitä saatavassa hyödyssä.

Peruskysymys on kuitenkin hyvin yksinkertainen. Yhden turkistakin tuottaminen vaatii kymmeniltä eläimiltä kovan hinnan: kuukausien elämän pienissä häkeissä, stressin ja fyysisten ongelmien vaivaamana. Hallituksen pitäisi muistaa tämä hinta taloudellisten tuotantoennusteiden takana.

Hollannin kritisoinnin sijaan Suomen tulisi ottaa Hollannista mallia.

Kirjoittaja on väitellyt filosofian tutkija Oxford Centre for Animal Ethics -keskuksessa sekä Manchester Metropolitan -yliopistossa.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi