Suuri johtaja tulee ja pelastaa

Antti Blåfield
Helsingin Sanomat

ANTTI.BLAFIELD@HS.FI KIRJOITTAJA ON HELSINGIN SANOMIEN PÄÄKIRJOITUSTOIMITTAJA.

Vain päivä sen jälkeen, kun Venäjän pääministeri Vladimir Putin kävi kertomassa suomalaisille, mitä meidän rauhaamme kuuluu, hän pani asiat järjestykseen itärajamme toisella puolen. Hän vieraili Leningradin alueella sijaitsevassa Pikaljovon kaupungissa, jossa oligarkki Oleg Deripaskan tehtaiden työläiset ovat sulkeneet valtatien maksamattomien palkkojen vuoksi.

Deripaska oli talouskriisiin vedoten pysäyttänyt sementti- ja alumiinitehtaansa, ja tuhannet ihmiset olivat jääneet palkatta. Suomen-vierailulta palattuaan Putin meni Pikaljovon kaupunkiin ja nöyryytti julkisesti Deripaskaa. Hän ilmoitti järjestäneensä Sberpankilta (sattumoisin sama pankki, josta on tulossa Opelin suuromistaja) yritykselle lainan, jolla se voi hoitaa palkkavelkansa.

"Kaikki palkkasaatavat on maksettava", hän sanoi Moscow Timesin reportaasin mukaan. "Tänään", hän tarkensi ja työnsi oligarkin käteen kynän pakottaen tämän julkisesti allekirjoittamaan raaka-ainetuottajan kanssa sopimuksen, jolla tehtaan toimintaa jatketaan.

"Olette ottaneet tuhansia ihmisiä omien tavoitteidenne, ammattitaidottomuutenne tai ehkä yksinkertaisesti vain ahneutenne panttivangeiksi", Putin löylytti Deripaskaa kaupunkilaisten edessä.

Putinin toiminta on kuin sadusta. Hyvä hallitsija tulee ja panee asiat järjestykseen: paha omistaja pakotetaan nöyrtymään ja toimimaan oikein.

Putin ei ole ainoa tällainen johtaja Euroopassa. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on niin ikään puuttunut yksittäisten toimialojen, jopa yritysten, toimintaan ja pyrkinyt näin suojaamaan ranskalaisia työpaikkoja.

Euroopan unionin mitassa pahennusta herättänyt toimi oli Sarkozyn päätös antaa tukea ranskalaiselle autoteollisuudelle sillä ehdolla, että työpaikat Ranskassa säilyvät. Se tarkoittaa, että jos ihmisiä irtisanotaan, se on tehtävä yhtiöiden muilla Euroopan tehtailla.

Hyvän haltijan viittaa sovittelee harteilleen myös Italian pääministeri Silvio Berlusconi, joka esti lentoyhtiö Alitalian myynnin ulkomaisiin käsiin ja sen sijaan järjesti yhtiön velattomana italialaisten liikemiesten ryhmittymälle.

Sunnuntain eurovaalien yksi voittajista oli juuri Sarkozyn oikeistopuolue, eikä Berlusconin tappiokaan ollut kovin paha, kun ottaa huomioon hänen henkilökohtaisesta elämästään vaalien alla julkaistut paljastukset.

Nyt on isänmaallisen oikeiston aika.

Sama sanoma – kansallisten etujen ja perinteiden puolustaminen – selittää laita- ja äärioikeistolaisten puolueiden voittoja muun muassa Suomessa, Britanniassa, Hollannissa, Itävallassa ja Unkarissa.

Maltillinen vasemmisto on samassa rytäkässä romahtanut, lähes kaikkialla Euroopan unionissa.

Maltillinen vasemmisto – sosiaalidemokraatit – oli markkinatalouden puolustajien tärkein liittolainen sotien jälkeisessä taistelussa kommunismia vastaan. Eikä Euroopan integraatiota ja maailmankaupan vapauttamista olisi voitu toteuttaa ilman maltillisen vasemmiston myötävaikutusta. Maltillinen vasemmisto oli mukana tekemässä niitä ratkaisevia päätöksiä, joilla markkinavoimat päästettiin valloilleen kommunismin romahduksen jälkeen.

Sotien jälkeisistä vuosista 1990-luvun alkuun oli voimassa hiljainen sopimus, että vaurauden kasvu lisää myös työntekijöiden hyvinvointia ja tuottaa työpaikkoja. Kommunismin romahduksen jälkeen tämä sopimus mitätöityi, kun kilpaileva ideologinen maailmanvalta ja työvoimakustannusten pidikkeet poistuivat.

Finanssimarkkinoiden vapautuminen ja miljardi uutta ihmistä työmarkkinoilla mursivat vanhan maailman pelisäännöt. Vasemmisto ei enää pysty puolustamaan perinteisissä eikä epätyypillisissä työsuhteissa työskenteleviä työntekijöitä.

Ja nyt tuli tuomio. Sosiaalidemokraatit putosivat lähes poliittisen keskisarjaan.

Vasemmistopuolueille johtopäätös on ilmeinen: linjan on muututtava. Seurauksena vasemmisto radikalisoituu, kun se yrittää kerätä nukkuvien puolueiden ja populistien äänet takaisin itselleen.

Maltillisen vasemmiston suhde Euroopan integraatioon ja maailmankaupan vapautumiseen muuttuu kielteisemmäksi. Vasemmiston johtajille on suuri haaste vakuuttaa kannattajansa taas avoimen talouden ja vuorovaikutuksen siunauksellisuudesta.

Maltillisen vasemmiston perintö markkinatalouden lojaalina kriitikkona siirtyy vihreille, jotka olivat vaalien voittajia eri puolilla Eurooppaa. Heidänkin asialistallaan on markkinavoimien sääteleminen ja rajoittaminen.

Rakentava vastaus globalisaation kriisiin olisi, että tulonjaossa otettaisiin askel sotien jälkeisen yhteiskuntasopimuksen suuntaan. Se ei kuitenkaan ole todennäköistä.

Globalisaation aikakausi saattaa siis jäädä lyhyeksi, jälleen. Tämä ei välttämättä kuitenkaan johda nykyistä parempaan maailmaan.

Vapaan kaupan tilalle tulevat kansallisten etujen puolustaminen ja markkinavoimien rajoittamisen nimissä tehtävät protektionistiset toimet. Työttömyyden kasvun oloissa tällaiset paniikkitoimet ovat poliittisesti paljon helpompia ja nopeavaikutteisempia kuin monimutkaiset neuvottelut kansainvälisten markkinoiden valvonnan ja pelisääntöjen tiukentamisesta.

Monenkeskinen kauppaneuvottelumekanismi korvautuu suurten kauppamahtien itsekkyydellä ja yhä kovenevilla toimilla.

Kansallisten etujen suojelemiseksi yritetään suitsia myös finanssimarkkinoita. Finanssitavaratalojen läpinäkyvyys ja kansainvälinen vertailtavuus eivät kuitenkaan välttämättä parane, vaan maat suojelevat omia finanssilaitoksiaan. Mitä vahvempi johtaja, sitä tiukemmassa valvonnassa pankit toimivat.

Ihmisille luvataan vapautusta finanssikapitalismin vuoristoradasta, mutta he joutuvatkin paikalliseen valtaeliittiin sidottujen rahoituslaitosten armoille. Henkilökohtaisten unelmien toteutuminen on riippuvaista siitä, mikä on oma suhde vallanpitäjiin.

Silloin ainoa toivo on, että Suuri Johtaja tulee ja pelastaa. Aivan kuten alumiini- ja sementtitehtaiden työntekijöille tapahtui Pikaljovon kaupungissa.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi