Taantuman jälkeen kello kuusi

Jaroslav Hašekin kirjassa Kunnon sotamies Švejk maailmansodassa on ensimmäisen maailmansodan aikaan sijoitettu kohtaus, jossa divisioonanvankilasta vapautetut Švejk ja Vodička sopivat tapaavansa myöhemmin U Kalicha -kapakassa. "Siis sodan jälkeen iltakuudelta", huhuili pioneeri Vodička alhaalta. "Tule mieluummin puoli seitsemältä, jos satun vaikka myöhästymään", Švejk vastasi.

Maailmantalous on sukeltanut taantumaan. Lehdet ovat tulvillaan arvioita siitä, miten tässä nyt näin kävi. Tutkija toisensa jälkeen nousee kertomaan, kuinka kauan matalasuhdanne kestää. Vuotta, kahta, kolmea on tarjottu. Taantuman vastaisia lääkkeitäkin on mietitty.

Mutta niin uskomattomalta kuin se tässä hälyssä ja hätäilyssä kuulostaakin, taantumia tulee ja menee. Kohta tämä on ohi. Kiinnostavaa on se, millaiseksi maailmantalous, yritysten todellisuus ja valtapolitiikka yleisemmin muuttuvat tästä iskusta. Jos kova nousukausi muutti maailmaa, voi olla, että taantuma muuttaa sitä vieläkin enemmän.

Siis millainen on maailma taantuman jälkeen kello kuusi? Jonakin tiettynä hetkenä epämääräisen mittaisen taantumajakson jälkeen?

Yritysten elämässä talouden romahdus on eloonjäämiskamppailua. Parhaiten valmistautuneet – tuottavimmat ja kannattavimmat – voittavat. Ne ovat taantuman jälkeen entistäkin vahvempia suhteessa kilpailijoihinsa.

Esimerkiksi kelpaa Nokia. Se noussee matkapuhelinmarkkinoilla ylivoimaiseksi. Taantumavuosina muut takeltelevat, karsivat ja perääntyvät. Kannattavuudeltaan ylivoimainen Nokia saa mahdollisuuden haukata näiden yritysten osuuksia. Se ottaa varaslähdön nousukauteen.

Päinvastainen esimerkki on amerikkalainen autoteollisuus. Vaikka se ehkä välttyykin konkursseilta, yhtiöt on vuosiksi polttomerkitty epäonnistujiksi. Polttomerkki syö tavaramerkin arvon, mikä näkyy lähivuosien myyntilukemissa. Yhdysvaltain automarkkinoilla tapahtunee uusjako: GM:n, Chryslerin ja Fordin markkinaosuuksia siirtyy japanilaisille merkeille.

Kuten aina eloonjäämiskamppailussa, vahva syö heikon. Taantuman aikana yritysten ja yksityisten ihmisten maailmassa tapahtuu varallisuuden uusjakoa.

Ne ostajat tai sijoittajat, joilla rahaa riittää, shoppailevat taantuma-aikana aletavaraa. Erityisesti Yhdysvalloissa asuntosijoittajat pääsevät korjaamaan suhdanteen satoa ja ostavat mehevillä alennuksilla asuntoja. Suomalaisten pörssiyhtiöiden omistus kokenee sinivalkoistumisen, kun ulkomaiset sijoittajat vetäytyvät marginaalimarkkinoilta. Muutkin yritykset joutuvat hakemaan rahoitusta suomalaisilta pankeilta ulkomaisten rahoituslaitosten asemasta.

Eloonjäämiskamppailua käydään valtioidenkin tasolla. Jos Venäjä nousi ja uhosi raaka-aineiden kallistumisen siivellä, taantuman tuoma hintojen alennus iskee sitä näpeille. Maan talous on perustettu ihan erilaisen öljyn hinnan varaan kuin Venäjä öljystä saa lähivuosina. Suuretkin valuuttavarannot sulavat nopeasti.

Venäjän edellytykset tuottaa kaasua ja öljyä maailmanmarkkinoille ovat jo pitkään heikentyneet. Alemmat energian hinnat voivat viedä loputkin kyvyt investoida tuotannon kasvattamiseen. Jos Venäjä haluaa muutosta, se joutuu tekemään teknologista yhteistyötä läntisten kumppaneiden kanssa. Uho ehkä vähenee – ainakin vähäksi aikaa –, ja yhteistyö on lännen kanssa ennakoitavampaa – ainakin vähän aikaa.

Kiina on toinen mielenkiintoinen maa. Kukapa olisi muutama vuosi sitten uskonut, että markkinatalous pitää peukkuja sen puolesta, että kommunismi kestää. Viennistä elävä Kiina kokee sekin kolhuja: lännen kysynnän heikentymistä seuraa viennin vähentyminen ja sitä työttömyyden kasvu, ja sitä puolestaan seuraavat levottomuudet. Kasvu näyttäisi kuitenkin pysyvän tyydyttävänä.

Taantuman jälkeen kello kuusi Kiina on sisäisen tasapainonsa kannalta herkempi kuin vuosituhannen alussa. Lähivuosina Kiina joutuu joko sallimaan demokratisoitumispyrkimysten lisääntymisen tai tukahduttamaan ne entistä kovemmin ottein. Toisaalta taas ulkoinen paine saattaa hellittää, sillä suunnittelutalouden kasvun avittama ja nousun oraita varjeleva länsi lopettanee ihmisoikeuksista huutelun kauppasuhteissaan Kiinan kanssa.

Myös Yhdysvaltain asema muuttuu. Vielä muutama vuosi sitten se oli markkinatalouden mallimaa – dynaaminen, innovatiivinen ja tehokas. Sotilaallisesti se säilyy toki vahvana, mutta taantuman ja presidentin vaihdoksen seurauksena Japani, Eurooppa ja Kiina nousevat sen rinnalle päättämään siitä, mitä maailmanmarkkinoiden rauhaan kuuluu.

Suomikin saanee kolhunsa. Länsiviennin alamäki on odotettu, mutta Venäjän vedon hyytyminen – varsinkin ruplan devalvoitumisen myötä – vie vielä monta työpaikkaa. Taantuma lisännee työttömyyttä, mutta taantumavuosina iso osa suurista ikäluokista siirtyy eläkkeelle. Uuden nousun hetkellä ammattitaitoisesta työvoimasta tulee vielä huutava pula.

Taantuman jälkeen kello kuusi myös Eurooppa on muuttunut. EU:n pyrkimys tasoittaa elintasoeroja ja tiivistää koko ajan jäsenmaiden yhtenäisyyttä voi kokea kovan iskun.

Ne maat, jotka menevät taantumaan taloudellisesti vahvoina, nousevat matalasuhdanteesta suhteessa muihin maihin entistä vahvempina. Heikot ovat taantuman ja elvytystoimiensa jälkeen velkojen raskauttamia maita, joiden julkiset taloudet eivät ole enää valmiita kohtaamaan huoltosuhteen heikentymistä.

Euroopan unionin sisäinen eriytyminen kiihtyy. Heikentyneet maat eivät yksinkertaisesti pysy vahvempien kyydissä, eivätkä vahvat maat halua loputtomiin odotella ja tukea avuttomimpia jäsenmaita. Eivät siksikään, että solidaarisuus on koetteilla: moni talouttaan kurinalaisesti hoitanut maa katsoo taantuman taituttua, että heikot saavat, mitä ansaitsevat – rangaistuksen hyvien aikojen holtittomuudestaan ja löysäilystään.

Taantuman jälkeen myös Euroopan muu solidaarisuus saattaa olla rapistunut. Kovat vuodet syövät halun ottaa maahanmuuttajia vastaan. EU:n tärkeiden asioiden listakin voi kokea muutoksia. Taantuma leikkaa energiankulutuksen ja päästöjen määrän kasvun. Myös taloudellinen tilanne kiristyy. Taantuman jälkeen kello kuusi ilmastonmuutoksen vastainen taistelu ei ehkä enää olekaan niin kiinnostava teema.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi