Taktiset kuviot osaava keskusta palaa voitontahtoisena pelikentälle

Keskusta on ikiajat osannut yllättämisen taidon, sekä poliittisissa manöövereissään että niiden ajoituksessa. Tuota taipumusta kuvaamaan on keksitty jopa oma sanontansakin. Sitä ei tosin nyt tässä toisteta, koska tämä on sitoutumaton lehti.

Pääministeri Matti Vanhanen jatkaa tässä mielessä keskustan kunniakkaita perinteitä.

Politiikan tarkkailijat seurasivat hämmästyneinä Vanhasen terhentäytymistä loppusyksystä. Ensin jämäkkä linjapuhe puoluevaltuuskunnan kokouksessa Pietarsaaressa, ja sitten voitokas yhteenotto presidentti Tarja Halosen ja presidentinkanslian kanssa siitä, vieläkö presidentti matkustaa EU:n huippukokouksiin.

Ryhtiliike tulkittiin yleisesti Vanhasen taisteluksi sekä puolueensa puheenjohtajuudesta että pääministerin paikasta seuraavassa hallituksessa.

Kunnes tuli jouluaaton aatto.

Kun muut vielä tulkitsivat Vanhasen tekemisiä tulevaisuutta silmällä pitäen, Vanhanen itse oli jo päättänyt luopua puheenjohtajan tehtävästä ja joulun yli harkittuaan myös pääministerin tehtävästä.

Mahtoi Vanhaselle nauru kelvata, mikäli sellainen reaktio hänen tunneskaalaansa ylipäätään mahtuu.

Yhtä kaikki, vetäytymisliike oli taktisesti erinomainen. Keskustan voi toivottaa tervetulleeksi takaisin peliin.

Viime ajat tässä on joutunut seuraamaan pelkkää kokoomuslaisten kuvioluistelua. Nyt kentällä on taas kaksi puoluetta, jotka osaavat pelata.

Sdp on edelleen katsomossa. Saa nähdä, heräävätkö demarit ennen vaaleja vai onko loppuottelupari jo nyt selvillä.

Kevään ajan keskusta paistattelee julkisuudessa, kun puheenjohtajakandidaattien keikkabussi kiertää keskustan kenttää, maakuntien Suomea.

Kunhan ei vain kävisi niin kuin Sdp:n puheenjohtajakiertueella: niin viestimet, demariyleisö kuin ehdokkaatkin väsähtivät.

Vanhasen varhaisesta eroilmoituksesta on hänen seuraajaehdokkailleen sekin etu, että heillä on puoli vuotta aikaa valmistautua henkisesti sekä puheenjohtajan että pääministerin tehtäviin. Ja kilpailu puheenjohtajan paikasta koulii vaalitaisteluun ja -väittelyihin, jotka ovat edessä vuoden 2011 alkupuolella.

Vanhasen lähtö merkitsee todennäköisesti kahta vaihdosta keskustan ministeriketjussa.

Vanhasen tilalle keskustan puheenjohtajaksi on vahvimmin nousemassa ympäristöministeri Paula Lehtomäki, hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi tai liikenneministeri Anu Vehviläinen.

Jos joku näistä haluaa myös pääministeriksi - kuten pitää haluta -, jää ministerivitjaan yksi paikka tyhjilleen. Siihen pääsee joku keskustan kansanedustaja opettelemaan ministerin töitä loppuvaalikaudeksi.

Hommien ei pitäisi osoittautua ylivoimaisen vaikeiksi, kun hallituksen kaikki asialliset työt on hoidettu jo ensi kesään mennessä.

Enempiä vaihdoksia Vanhasen luopuminen ei edellytä. Mutta kannattaako keskustan jättää hyvin alkanut hanke puolitiehen?

Eduskuntaryhmästä löytyy varmasti ainakin yksi hallitusryhmällinen halukkaita kokeilemaan ministerin pestiä. Vastaavasti vanhemmasta päästä saisivat jo antaa tilaa nuoremmille.

Kuten sanottua, siitä ei pääsisi koitumaan pahemmin haittaa, koska kesän jälkeen hallitus ei enää päätä mistään tärkeästä. Hallitusohjelmaakaan ei muutaman kuukauden takia kannata avata.

Ministerikierrätyksen ansiosta keskusta pääsisi käymään eduskuntavaaleihin perin pohjin uudistuneella joukkueella, tuoreilla kasvoilla.

Työttömyyden ennustetaan olevan huipussaan ensi keväänä. Niinpä uusi pääministeri voisi vaaliväittelyissä todistella, kuinka hänen hallituksensa on saanut työttömyyden alenemaan, tosin hitaasti mutta kuitenkin.

Taloudenkin ennustetaan toipuvan ensi vuonna. Ja sehän on hallituksen talouspolitiikan ansiota, eikös vain?

juha.akkanen@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi