Taloudelliset voitot sivuuttavat eläinten hyvinvoinnin

Eläinkunnan älykkäimpiin kuuluvaa eläintä, sikaa, ei tulisi pitää tuotantoyksikkönä.

Suomalainen eläintuotanto on saanut jälleen kiusallisen muistutuksen. Eläinaktivistien sikatiloilla kuvaamissa videoissa (A-studio 9. 12.) näkyy loukkaantuneita ja sairaita eläimiä sekä surkeita kasvatusolosuhteita. Kuolevia eläimiä makaa lattialla vailla hoitoa, ja ruumiskasat peittävät navettojen käytäviä. Eläinsuojelulain eetosta – eläinten suojelua turhalta kärsimykseltä – rikotaan räikeästi.

Vuoden 2007 syksyllä aktivistit kävivät yli 60 sikatilalla ja julkistivat vastaavaa materiaalia. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila on kiistänyt väitteen, jonka mukaan tiloilla on edelleen vakavia ongelmia. Uusi kuvamateriaali kuitenkin osoittaa, että tilanne ei ole muuttunut.

Marraskuussa ruotsalaiset aktivistit paljastivat yhtä järkyttäviä kuvia kotimaassaan. Materiaali kattoi 10 prosenttia ruotsalaisista tiloista. Rikkomuksia ei voi pitää "erikoistapauksina". Ruotsissa vaaditaan nyt maa- ja metsätalousministerin eroa.

On kiinnostavaa nähdä, miten suomalaiset poliitikot reagoivat asiaan. Vastuun kiertämisestä on eläinkysymyksissä tullut taitolaji.

Eläintuotannossa taloudellisia voittoja pidetään eläinten hyvinvointia tärkeämpinä. Kun kilpailu kiristyy, tuottaja pyrkii kasvattamaan eläimiä aiempaa halvemmalla. Tämä johtaa tuotannon tehostamiseen, mikä tarkoittaa suuria eläinmääriä, rajua jalostusta, koneellistumista sekä elintilan ja virikkeiden puutetta.

Eläin joutuu elämään äärimmäisten paineiden alla. Tästä huolimatta Suomen valtio tukee yhä pidemmälle menevää tehotuotantoa sekä poliittisesti että taloudellisesti. Toistuvat puheet eläinten hyvinvoinnista ovat retoriikkaa, josta käytäntö on yhä kauempana.

Eläinsuojelulaki on nykyisellään riittämätön. Se takaa sata kiloa painavalle lihasialle vain 0,65 neliömetriä elintilaa. Porsaat kastroidaan ilman puudutusta. Emakkoja pidetään porsitushäkeissä, joissa ne eivät edes pysty kääntymään.

Seuraukset ovat rajuja. Kivuliaiden sairauksien lista on pitkä. Jopa 40 prosenttia sioista sairastuu stressin aiheuttamaan vatsahaavaan. Paiseet, rampautuminen ja infektiot ovat sikaloissa arkipäivää. Cambridgen yliopistossa työskentelevän eläintutkijan Donald Broomin mukaan siat kärsivät usein myös masennuksesta. Samanlaisia ongelmia on muillakin tuotantoeläimillä.

Eläinsuojelulain uudistamiselle ei löydy Suomessa poliittista tahtoa. Toisaalta on kysyttävä, voiko laki ylipäätään suojella eläintä, joka on vain resurssin asemassa.

Eläimiä koskevassa arvokeskustelussa on esitetty radikaali väite: eläimiä ei pidä kohdella tuotteina vaan olentoina, jotka ovat itsessään arvokkaita. Sika ei ole ihminen mutta ei myöskään kasvi tai kone. Koko eläintuotantoa tulisi tarkastella kriittisesti.

Tehotuotanto on muokannut vahvasti eläinkuvaamme. Se tekee eläimistä kasvotonta massaa, joka nähdään vain sen rahallisen arvon kautta. Eläin on tuottajalle tuotantoyksikkö ja kuluttajalle tietyn hintainen pala reisilihaa.

Kun eläintä ei nähdä olentona, jolla on moraalista merkitystä, voidaan välttää vastuu ja keskittyä omien intressien suojeluun. Kuluttaja ei halua muuttaa ruokailutottumuksiaan eikä poliitikko menettää tuottajien suosiota.

Sikakohu herättää toivottavasti keskustelua paitsi eläinten kohtelusta myös niiden arvosta. Broomin tuoreen tutkimuksen mukaan on todennäköistä, että siat ovat itsetietoisia olentoja. Tämä asettaa ne samaan kategoriaan kädellisten ja delfiinien kanssa.

Broom vaatii, että sikojen asemaa tarkasteltaisiin uudella tavalla. Vaatimus on aiheellinen. Emme voi pitää yhtä eläinkunnan älykkäimmistä edustajista tuotantoyksikkönä.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi