Talouden taantuma on tulikoe työpaikkojen yhteisöllisyydelle

Yhteisöllisyydestä on tullut aikamme voimasana, jonka nimeen vannotaan kaikkialla. Yhteisöllisyyden tärkeä foorumi on työyhteisö, jonka merkitys on vasta hiljattain oivallettu.

Yhteisöllisyys on sosiaalista pääomaa, joka lisää tutkimusten mukaan innovatiivisuutta ja tehokkuutta. Kun ihmiset kokevat työyhteisössä olevansa arvostettuja sellaisina kuin ovat, he ovat myös avoimempia ja luovempia. Radikaalit innovaatiot syntyvät siellä missä on paljon vuorovaikutusta.

Sen lisäksi että yhteisöllisyys luo menestystä, se lisää ihmisten hyvinvointia. Yhteisöllisyys syntyy yhteisestä asiasta tai jopa missiosta, johon halutaan sitoutua. Se vaatii dialogia sekä keskinäistä arvostusta ja luottamusta. Nämä ruokkivat toisiaan.

Ihmisten tuntiessa voimakasta yhteisöllisyyttä he uskaltavat tuoda esiin näkemyksiään, kokemuksiaan, kysymyksiään, epäilyjään ja pelkojaan. Varsinkin uhkien käsittely yhteisöllisesti on itseisarvo, kunhan se ei johda negatiivisuuden kierteeseen. Perinteisesti on ajateltu, että työyhteisön viestintä on pelkästään faktoista informointia; tieto kulkee yksisuuntaisesti ylhäältä alas.

Yhteisöllisyys on haastava asia. Se ei ole pelkkää "kaiken kivan" jakamista, vaikka pikkujouluilla, joululounailla ja glögitapaamisilla onkin tärkeä yhteistöllisyyttä vahvistava roolinsa. Yhteisöllisyys on myös merkittävä voimavara vaikeiden asioiden käsittelyssä.

Yksilökeskeiselle asiantuntijakulttuurille yhteisöllisyys on haaste - jopa uhka tai pelko. Ihmiset ajattelevat, että jakaessaan tietonsa, ajatuksensa ja kokemuksensa muiden kanssa he menettävät jotain itsestään ja heikentävät jopa kilpailuasemaansa.

Työpaikoilla on sankoin joukoin itseensä uskovia asiantuntijoita, jotka suhtautuvat epäillen kaikkeen yhteisölliseen. Se voi olla laskelmointia, joka on ymmärrettävää ja hyväksyttävää tiettyyn rajaan asti. Ei esimerkiksi ole järkevää jakaa urasuunnitelmiaan laajasti koko työyhteisössä. Sen sijaan on vapauttavaa jakaa esimerkiksi huoli organisaation tai projektin tulevaisuudesta oman tiiminsä ja esimiehensä kanssa.

Johtamisen näkökulmasta on erityisen tärkeää, että huonojen näkymien aikana kuunnellaan työyhteisön ajatuksia ja tuntoja, ollaan perillä organisaation eetoksesta ja luodaan yhteisöön yhteisymmärrystä.

Yhteisöllisyyttä vahvistaa se, että kaikki asiat voidaan tuoda yhteiseen keskusteluun ja että on yhteisiä foorumeja ja käytäntöjä, joilla asioista voidaan puhua. Tarvitaan sekä virallisia (esimerkiksi yt-neuvottelut) että puolivirallisia asioiden puimisen paikkoja mutta myös paikkoja spontaaneille tässä ja nyt -keskusteluille. Keskustelut onnistuvat luontevimmin samassa paikassa, jossa työskennellään. Tällaisiin keskusteluihin pitää olla laillinen oikeutus ja käytännöt, ja niiden tulee olla osa työskentelyä.

Nykyajan työntekijät haluavat kuulua työyhteisöön ja vaikuttaa asioihin. Puhumattomuus patoaa tunteita ja vaikeuttaa työhön keskittymistä. Esimiesten ja johdon näkyminen, läsnäolo ja yhteisten asioiden jakaminen on erityisen tärkeää silloin, kun uutiset eivät ole hyviä.

Yhteisöllisyys heikkenee, jos asioista ei uskalleta puhua, huolia ei voida jakaa eikä mieltä painavia kysymyksiä uskalleta esittää. Yhteisöllisyys kärsii myös, jos johtajat linnoittautuvat huoneisiinsa eivätkä suostu keskusteluun.

Vaikeuksien ilmaantuessa työyhteisö helposti sulkeutuu kuin simpukka puhumattomuuteen ja kyräilyyn. Silloin myös kollegojen välinen luottamus alkaa rapautua, ja seurauksena on ummehtunut ja raskas tunnelma. Pelko leviää.

Ihmisten kykyä ottaa asioista selvää ja kestää huonoja uutisia usein aliarvioidaan. Tutkimukseni, jossa vertailin työyhteisöviestintää ennen 1990-luvun lamaa ja sen jälkeen, osoitti, että tiedonjano oli lisääntynyt työelämässä. Lama opetti, että turvallisuuteen ei voi tuudittautua. On oltava koko ajan selvillä työn ja työpaikan tilanteesta ja pyrittävä antamaan oma panoksensa sen hyväksi.

Olemme siis siirtyneet teollisuusyhteiskunnan tiedottamisen kulttuurista kohti 2000-luvun yhteisöllistä, vastavuoroisuuteen ja tasavertaisuuteen nojaavaa työyhteisöviestintää.

Yhteisöllisyyttä kannattaa vaalia ja vahvistaa kaikin keinoin juuri nyt. Ihmiset ovat valmiita purkamaan yhdessä vaikeitakin asioita, kunhan siitä tehdään näkyvä ja hyväksyttävä asia.

elisa.juholin@helsinki.fi

Kirjoittaja on professori ja dosentti sekä Haaga-Helian Työyhteisöviestintä 2010 -projektin johtaja.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi