Talouteen tarvitaan kasvun näkökulma

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen sanoi hallituksen kehysbudjetointia koskevassa tiedotustilaisuudessa tiistaina olevansa iloinen siitä, että muuallakin yhteiskunnassa nähdään talouspolitiikan haasteet samalla tavalla kuin hallituksessa. Samana päivänä Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen oli korostanut julkisen talouden tasapainoa, työurien pidentämistä ja palkkamalttia. Kataisen mukaan asioiden tärkeysjärjestyksestä on olemassa "erittäin vahva konsensus".

Ei kuitenkaan täydellinen konsensus, ja onneksi ei ole. Valtiovarainministeriön johdolla rummutettavaan yksituumaisuuteen sisältyy se vaara, että huomio kiinnittyy liian yksipuolisesti julkisen talouden kestävyyteen. Näin ollen liian vähälle huomiolle jää se, miten voitaisiin edistää Suomen nousua lamasta ja vahvistaa kansantalouden kasvutekijöitä.

Viime päivinä on kuultu talouskasvun merkitystä korostavia puheenvuoroja jopa ideologisesti vastakkaisista leireistä. Sammon hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos korosti Suomen Kuvalehden haastattelussa (11/2010), että nyt talouspolitiikan silmäteränä tulisi olla talouskasvu. Maanantaina SAK esitti omat talous- ja työllisyysteesinsä, joissa samoin korostettiin taloudellisen kasvun merkitystä.

Kyse ei ole siitä, että yhteiskunnassa oltaisiin eri mieltä julkisen talouden kestävyyden merkityksestä. Kyse on pikemminkin siitä, että julkisen talouden kestävyyden rinnalla polttavin kysymys on nyt, miten talouden kasvu saadaan käynnistettyä ja laman kuoppa luotua umpeen.

Kysymyksen ajankohtaisuutta ei vähennä esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tuore arvio, jonka mukaan kansantalous kasvaa ensi vuonna jo neljän prosentin vauhtia ja sitä seuraavanakin vuonna lähes yhtä voimakkaasti. Juuri talouskasvun nopeutuminen antaisi nyt tilaisuuden vahvistaa edelleen kasvun tekijöitä ja saada näin talouskasvu vakaammalle pohjalle.

Kasvua vahvistavat Suomeen tehtävät investoinnit ja Suomessa tehtävä työ. Niiden edellytyksiä olisi nyt vahvistettava.

Kasvunäkökulma on tärkeä, koska vain talouskasvu varmistaa sen, että suunnitelmat työurien pidentämisestä todellisuudessa myös vahvistavat hyvinvointiyhteiskunnan perustaa. Työurat voivat pidentyä vain jos on tarjolla työtä.

Mutta kasvunäkökulma on tärkeä myös psykologian vuoksi. Nyt - juuri nyt - tarvitaan signaaleja, jotka kannustavat investoimaan Suomeen, perustamaan maahan yrityksiä ja pitämään täällä työpaikkoja.

Kasvupolitiikan käytännön toteuttamisessa SAK ja Wahlroos ovat jo eri linjoilla. SAK haluaa enemmän julkisia panostuksia ja veropohjan vahvistamista. Wahlroos taas korostaa kannusteiden merkitystä. Hän keventäisi työn ja yritystoiminnan verotusta.

Molemmissa näkökulmissa on perusteensa. Hallitus toimisi kansakunnan edun mukaisesti, jos se uskaltaisi tässä ajassa tehdä nopeasti itsenäisiä linjauksia. On merkittäviä investointihankkeita, jotka vahvistaisivat kansantalouden toimintakykyä. Niitä kannattaisi toteuttaa nyt, ja verotusta pitäisi arvioida pää kylmänä.

Taloudellisen kasvun ja työllisyyden näkökulmasta luultavasti tehokkainta olisi laskea voimakkaasti yritysverotuksen tasoa. Toimet olisivat valtiontaloudellisesti merkittäviä, mutta niiden kansantaloudelliset kerrannaisvaikutukset voisivat olla moninkertaiset.

Kasvupolitiikan kylmäpäinen tukeminen vaatii myös selkeätä moraalista näkökulmaa. Samalla kun kasvun edellytyksiä vahvistetaan, on pidettävä huoli siitä, että Suomi ei repeä kahtia. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota nuorten valmiuksiin ja työllistymiseen sekä lapsiperheiden köyhyyteen.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi