Tekeekö Karl Marx paluuta?

Karl Marx ennusti sosialismin voittoa. Hänen analyysinsa mukaan kapitalismin läpimurto siirtäisi ensin taloudellisen vallan tuotantopääoman haltijoille. Sen jälkeen talouselämän tahdin määräisivät pankkien omistajat.

Marxin ennusteen mukaan kolmannessa vaiheessa finanssipääoma ja tuotantopääoma yhtyisivät, jolloin kapitalismin sisäinen dynamiikka johtaisi kaikkein kehittyneimmissä maissa holtittomiin suhdannevaihteluihin ja lopulta taloudelliseen romahdukseen. Esiin putkahtaisi sosialismi, joka toisi vakautta, oikeudenmukaisuutta ja uutta vaurauden kasvua.

Marxin ennuste ei vakuuttanut länsieurooppalaisia eikä pohjoisamerikkalaisia. Venäjän, takapajuisen maatalousvaltion, muuttuminen kommunistiseksi kansojen vankilaksi ei lisännyt sosialismin uskottavuutta kehittyneissä teollisuusmaissa.

Raskaista lamakausista huolimatta kapitalismi oli lyönyt kommunismin, kun Neuvostoliitto 1990-luvun alussa romahti. Demokratia ja markkinatalous olivat voittaneet.

Kapitalismin ylivoimaa korosti Kiinan avautuminen länsimarkkinoille. Yhdysvaltojen hallitusta ja markkinatalousguruja huolestuttivat vain Kiinan, Singaporen ja öljyrikkaiden maiden valtiolliset sijoitusrahastot, jotka haiskahtivat inhottavasti sosialismilta.

Tänään Marxin ennuste tuntuu kummallisella tavalla ajankohtaiselta, vaikka hänen visiostaan puuttuivatkin investointipankit, riskirahastot (hedge funds) ja subprime-lainat. Onko globaalin kapitalismin ydinmaa ajanut itsensä umpikujaan?

Yhdysvalloissa sosialisoidaan vauhdilla pankkeja ja vakuutusyhtiöitä. Erkki Tuomioja ja Paavo Lipponen ovat varmasti hämillään, kun Yhdysvaltojen republikaanihallinto toteuttaa Sdp:n vuoden 1975 Jyväskylän puoluekokouksen keskeiset tavoitteet.

Luottomarkkinoiden ryske on hetkeksi tukkinut niiden asiantuntijoiden suut, jotka ovat vakuuttaneet, että vapaasti toimivat raha-, valuutta-, finanssi-, tavara- ja työmarkkinat sisältävät itseään tasapainottavan automatiikan. Markkinatalouden autuaaksi tekevän vaikutuksen apostolit ovat olleet viime päivinä hiljaa, kun epäusko ja kauhu vaihtelevat heidän mielissään.

Nyt jaetaan maiden sisällä ja maiden välillä raha ja valta uusiin osoitteisiin. Yhdysvalloissa valta on siirtynyt vapaiden markkinoiden meklareilta valtiovarainministeriölle ja keskuspankkille. Nämä eivät ole tätä valtaa toivoneet tai tilanneet, mutta mädät omenat putoilevat heidän syliinsä. Näin etenee republikaaninen sosialismi.

Luottokriisin oloissa luoton tarvitsija on heikko ja rahamassin omistaja vahva. Tämä avaa ylilikvideille valtiollisille sijoitusrahastoille uusia mahdollisuuksia.

BBC:n taloustoimittaja Robert Peston väläyttikin blogissaan (18. 9.) globaalin kommunismin näköalaa. Kansainvälisen talouden maailmanjärjestys voi muuttua pikaisesti. Pestonin mukaan Kiinan valtio pystyisi eri instituutioidensa suuret käteisvarat keskittämällä kaappaamaan haltuunsa lähes kokonaan Yhdysvaltojen ja Britannian yksityisen finanssisektorin.

Aika näyttää, onko nyt kyse tilapäisestä markkinahäiriöstä vai kapitalismin Kiina-ilmiöstä, jossa raju ketjureaktio sulattaa talouden pohjaan syvän aukon.

Marxin ennusteen mukaan kapitalismin kehittyneimmät maat olisivat järjestelmän heikoin lenkki. Ovatko finanssimaailman keskukset, New Yorkin Wall Street ja Lontoon City, savijaloilla seisovia jättiläisiä, kun kansainvälisen talousjärjestelmän uudet voimasuhteet murtautuvat esiin?

Miten käy, kun amerikkalaiset ja britit joutuvat valitsemaan kotimaisen sosialismin tai Kiinan dominoiman globaalin kapitalismin välillä?

Kirjoittaja on SAK:n historiantutkija.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi