Terveellinen ruoka voi olla myös ekologista

Vuonna 2012 julkaistavissa uusissa ravitsemussuosituksissa otetaan ensi kertaa kantaa myös ruoan ympäristövaikutuksiin.

Kärkevä väittely hiilihydraattien ja rasvojen terveysvaikutuksista sekä kiihkeä keskustelu koulujen kasvisruokapäivistä kertovat ravitsemuskysymysten ajankohtaisuudesta ja kiinnostavuudesta. Samalla tutkimustiedon määrän valtava kasvu on ajanut ravitsemussuositusten laatijat ja ravitsemuspoliittiset päätöksentekijät aikamoiseen ristiaallokkoon.

Nykyisiä ravitsemussuosituksia ovat eniten arvostelleet niin sanotut alakarppaajat, joiden mielestä hiilihydraattien saantia tulisi roimasti vähentää ja toisaalta rasvan, erityisesti eläinrasvan, osuutta kasvattaa. Alakarppaajien joukossa on joitakin lääkäreitä mutta ei esimerkiksi ravitsemustieteen tai sisätautien tutkijoita.

Viimeisen vuoden aikana on ilmestynyt useita meta-analyyseja ravinnon rasvojen ja sydäntautisairastavuuden yhteydestä toisiinsa. Meta-analyysillä tarkoitetaan tutkimusta, jossa yhdistetään useiden, yleensä kymmenien, aikaisempien tutkimusten tulokset. Hyvin tehty meta-analyysi pystyy yksittäisiä tutkimuksia paremmin näyttämään "metsän puilta".

Pitkät seurantatutkimukset eivät ole selvästi osoittaneet tyydyttyneen rasvan (eläinrasvan) itsenäisesti lisäävän sydän- ja verisuonitautien vaaraa. Mutta jos eläinrasvan saantia vähennetään ja samanaikaisesti lisätään tyydyttymättömän kasvirasvan saantia, sairastuminen sydäntauteihin vähenee. Tämä tulos on selvä. Uudempi johtopäätös on, että jos eläinrasvaa vähennetään ja sen tilalle tulee hiilihydraattia, sydäntautien vaara ei pienene vaan saattaa jopa hieman suurentua.

Meta-analyysien mukaan kannattaa edelleenkin vaihtaa voi margariiniin, mutta perusteluna on pikemmin kasvirasvan terveellisyys kuin eläinrasvan epäterveellisyys. Tutkimukset eivät tue näkemystä eläinrasvan käytön lisäämisestä, mutta toisaalta todisteet nykyisen saantitason haitallisuudesta ovat yhtä huonot.

Näytöt sokerin ja vähäkuituisen viljan aiheuttamasta terveysvaarasta ovat ehkä aikaisempaa vahvemmat. Sen sijaan alakarppaajien vaatimus kuitupitoisen täysjyväviljan käytön rajoittamisesta ei saa mitään tukea tutkimuksista.

Vuonna 2012 julkaistavia uusia pohjoismaisia ravitsemussuosituksia on alettu valmistella. Työssä on tarkoitus paneutua hiilihydraattien ja rasvojen terveysvaikutuksiin aikaisempaa tarkemmin.

Uusissa suosituksissa otetaan ensimmäistä kertaa kantaa myös ruoan ympäristövaikutuksiin. Ruoan hiilijalanjäljen pienentäminen on nousemassa yhtä luontevaksi osaksi ilmastonmuutoskeskustelua kuin autojen hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ja asuntojen energiatehokkuuden parantaminenkin.

Hiilijalanjäljen pienentämisessä ratkaisevaa on lihan, erityisesti naudanlihan, kulutuksen vähentäminen. Tämä ei ole ristiriidassa ruoan terveysvaikutuksia huomioivien suositusten kanssa.

Parhaiten ekologiset ja eettiset tavoitteet täyttänee luomutuotteisiin painottuva vegaaniruokavalio. Tämän koostaminen terveyden kannalta riittävän monipuolisesti on kuitenkin haastavaa ja lisäksi niin kallista, ettei koko kansalle tarkoitetuissa suosituksissa tulla tällaista ehdottamaan.

Tupakoinnin ja alkoholinkäytön vähentäminen poliittisella ohjauksella on jokseenkin helppoa: myyntiä ja käyttöä voidaan rajoittaa lakiteitse, ja hintaan voidaan vaikuttaa verotuksella. Ruokatottumusten poliittinen ohjaaminen on hankalampaa.

Tuoreessa elintarviketurvallisuutta koskevassa selonteossa on ensi kertaa huomioitu ruoan turvallisuus myös terveyden kannalta. Selonteossa väläytetään rasvojen tai yleisemmin epäterveellisen ruoan haittaverotusta. Ruoan määrittämien terveelliseksi tai epäterveelliseksi on kuitenkin monissa rajatapauksissa vaikeaa. Lisäksi esimerkiksi pelkkään rasvaan tuijottaminen jättää huomiotta tutkimustulokset eräiden hiilihydraattilähteiden epäterveellisyydestä.

Mahdollinen vero-ohjaus tulisikin tehdä yksinkertaiseksi ja selkeäksi: esimerkiksi vihannesten, hedelmien ja marjojen sekä luomutuotteiden arvonlisäveron alentaminen olisi ohjauskeino, joka huomioi terveyden lisäksi myös eettisiä ja ekologisia näkökulmia.

Pakkausmerkinnät voivat valistaa ja ohjata kuluttajaa. Terveysmerkintöjen luettavuutta on yritetty helpottaa GDA-merkinnällä, joka kertoo tuotteen ravintosisällön suhteessa eri ravintoaineiden ohjeelliseen päiväsaantiin.

Yhtenäisin kriteerein laadittu hiilijalanjälkimerkintä valaisisi ruoan ympäristövaikutuksia. Lisäksi tarvitaan muita merkintöjä, kuten tietoja elintarvikkeen alkuperästä. Riskinä on, että terveys-, ympäristö- ja alkuperämerkkien viidakossa kuluttaja alkaa mennä sekaisin. Pakkausmerkintöjä kehitettäessä on pidettävä huoli myös siitä, ettei niiden avulla voi johtaa kuluttajaa harhaan.

Osa ruokatottumusten ohjauskeinoista on kuntapoliittisia, kuten useissa kaupungeissa tehty ehdotus koulujen kasvisruokapäivien lisäämisestä. Samalla periaatteella voisi tehdä aloitteita vaikkapa Reilun kaupan ja luomutuotteiden käytön lisäämiseksi kunnan henkilöstöravintoloissa.

Nämä lähinnä lounasruokailua koskevat muutokset eivät tietenkään yksin pelasta maapalloa, mutta parhaimmillaan niillä on myönteinen kasvatuksellinen merkitys: ne kertovat, että ympäristövaikutukset ja etiikka voidaan ottaa ruokailussa huomioon tinkimättä terveellisyydestä ja nautittavuudesta.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi