Toinen Amerikka hakee omaa ääntä

Yli 30 Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtiota sopi viime viikolla perustavansa uuden yhteisen järjestön. Uutinen on poliittisesti kiinnostava, koska Amerikan valtioiden järjestöstä OAS:sta poiketen Yhdysvallat ja Kanada eivät ole perustettavan ryhmän jäseniä.

Uusi yhteisö alkaa saada muotoa vasta lähivuosina. Meksikossa kokoontuneilla Latinalaisen Amerikan johtajilla oli kuitenkin ajankohtainen syy kertoa järjestön syntymisestä jo nyt: tänä vuonna on kulunut kaksi vuosisataa Latinalaisen Amerikan valtioiden laajan itsenäistymisaallon alkamisesta.

1800-luvulla maiden itsenäistymistä edisti siirtomaavalta Espanjan heikkouden kausi. Nykyään taas Yhdysvaltain kansainvälinen asema etenkin talouden johtovaltiona on muuttumassa.

Meksikon huippukokouksen päätös ei vielä enteile OAS:n kuihtumista. Amerikan mantereen eteläosan maiden on hyödyllistä toimia keskenään esimerkiksi määritelläkseen ryhmänsä edut globaaleissa neuvotteluissa. OAS:n hoitoon jää silti kysymyksiä, jotka ovat yhteisiä rikkaan pohjoisen kanssa.

Latinalaisessa Amerikassa ei ole tähänkään asti ollut pulaa Yhdysvallat sivuun jättävistä järjestäytymisyrityksistä. Hankkeet ovat vain usein jääneet puolitiehen. Taloudellinen integraatio ei ole edennyt kunnolla, eivätkä aktiivisimpien maiden poliittiset tavoitteet aina lyö yksiin.

Uutta yhteisöä ovat viime vuosina ajaneet vasemmistojohtoiset maat, kuten Venezuela, Kuuba, Argentiina ja Brasilia, mutta myös konservatiivien johtama Meksiko.

Kiistanalaisen vallanvaihdoksen läpikäynyt Honduras jätettiin kutsumatta Meksikon kokoukseen, mutta OAS:sta poissa pysyttelevä Kuuba on uudessa ryhmässä mukana. Pitkälle menevää myötämieltä Kuuba ei tosin nykyisellään ansaitse. Meksikon kokouksen päätöspäivänä kuubalainen mielipidevanki kuoli syömälakkoon.

Kulissien takana Meksikon kokousta repivät tutut riidat alueen äänekkäimpien vasemmisto- ja oikeistojohtajien kesken. Kokous piti silti yllä yhtenäisyyden julkisivua antamalla yksimielisen tukensa Argentiinalle, joka riitelee jälleen Britannian kanssa Falklandin- eli Malvinassaarten hallinnasta.

Britannia on antanut luvan öljynporauksiin siirtomaavaltansa jäänteisiin kuuluvien saarten edustalla, vaikka Argentiina katsoo omistavansa saaret ympäristöineen. On syytä toivoa, että Argentiina lupauksensa mukaisesti ajaa kiistassa etujaan vain rauhanomaisin keinoin toisin kuin vuonna 1982, jolloin maat kävivät saarista verisen sodan.

Latinalaisen Amerikan tuki Argentiinalle on tässä vaiheessa symbolista. Hyödytöntä solidaarisuuden ilmaiseminen ei toki ole, koska monet öljy-yhtiöt ja rahoituslaitokset kuuntelevat maineensa vuoksi tarkoin maanosan ääntä.

Yhdysvaltain hallitus arvioi Meksikon kokousta julkisuudessa hillityn myönteisesti. Se oli odotettua. Barack Obaman presidenttikauden alku ei ole kääntänyt Latinalaisen Amerikan ja Yhdysvaltain suhteita uusille urille, mutta molemminpuolisen tunnustelun vaihe on yhä meneillään.

Laaja talousvaihto, öljy- ja huumekauppa, siirtolaisvirrat sekä historian kokemukset kytkevät Yhdysvallat ja Latinalaisen Amerikan erottamattomasti yhteen. Suhteiden laatu muuttuu silti vääjäämättä, ja Yhdysvallat joutuu sopeutumaan siihen. Toisin kuin vielä muutama vuosikymmen sitten, Latinalaisen Amerikan valtiot ovat nyt lähes järjestään omanarvontuntoisia demokratioita, joiden kumppanuus kiinnostaa muitakin suurvaltoja kuin pohjoista naapuria.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi