Tollot korjaamassa tollojen tekosia

"Tollot istuvat Frankfurtissa", luonnehti Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos viime keskiviikkona. Hänen mukaansa Euroopan keskuspankki on tehnyt finanssi- ja talouskriisin hoidossa suuria virheitä. Yksi niistä on hänen mukaansa se, että pankki laski ohjauskorkoaan liian myöhään.

Toki näin voidaan jälkikäteen täydellä syyllä sanoa: rahapolitiikkaa höllennettiin siinä vaiheessa, kun epäluottamus oli jo mädättänyt rahamarkkinat, nostanut rahamarkkinakorot taivaisiin, ja finanssikriisi kurkotteli reaalitalouden puolelle.

Mutta onko syyte aivan reilu?

Jotta EKP olisi ollut riittävän ajoissa liikkeellä estääkseen rahamarkkinoiden romahduksen, sen olisi oikeastaan pitänyt reagoida jo ennen kuin oli mitään näyttöjä tulevasta täysiverisestä kriisistä.

Raharuiske - tuntuva korkojen alennus - olisi pitänyt tulla viimeistään joskus syyskuussa, ehkä samoihin aikoihin kun investointipankki Lehman Brothers kaatui. Tähän taas pankin mandaatti ei paljon mahdollisuuksia anna: inflaatio oli vielä korkealla, eikä kukaan voinut arvata, millainen kurimus maailmantaloutta odottaa.

Ja olihan niitä tolloja muuallakin. Pahimmat tollot taisivat istua rahoituslaitoksissa rakentelemassa omia bonuksiaan ja yrityksilleen taseita, joiden arvot olivat samaa luokkaa kuin tuleville kierroksille tehdyillä lottokupongeilla. Ne vasta tolloja olivat, jotka nämä kupongit hyväksyivät täydestä arvostaan etukäteen - eli luokituslaitokset.

Jos hyväksytään Wahlroosin tyly ilmaisu, lienee oikeutettua jatkaa sitä: ahneet ja vikkelät tollot tekivät sokeiden tollojen suojeluksessa kolttosia, joita nyt liian hitaat tollot korjailevat.

Syyttelyn sijasta tärkeämpää on nyt keskittyä lääkitsemään tilannetta. Keskuspankin on laskettava ohjauskorkoaan nopeasti. Tilanne rahamarkkinoilla on jo hieman helpottunut, mutta se on kaukana normaalista. Korkoale on sekä tarpeellinen että inflaation hidastuttua mahdollinen.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi