Turkin huivikiistan taustalla on eliittien välinen valtataistelu

Turkin parlamentissa äänestettiin äskettäin lainuudistuksista, joilla poistetaan huivin käyttöön liittyviä rajoituksia. Äänestys päättyi rajoitusten lieventämistä ajaneiden voittoon. Ratkaisevassa äänestyksessä äänet jakautuivat 411-103 muutoksen puolesta.

Uudistus on voitto pääministeri Recep Tayyip Erdoganille ja hänen johtamalleen Oikeus- ja kehityspuolueelle (AKP). Uskonnollistaustainen AKP on pitkään ajanut huivin käytön rajoitusten lieventämistä, ja uudistus avaa nyt valtion yliopistot huivipäisille naisille. Muutoksen vastustajat ovat varmoja siitä, että uudistus on vain alkua sille, että yhteiskunta islamisoituu.

Sekulaaria eli maallista valtiota puolustaville kemalisteille huivi on poliittisen islamin ja taantumuksen symboli. He ovat vastustaneet ehdotettuja muutoksia ennenkin. Esimerkiksi viime vuonna Turkin ennenaikaisiin vaaleihin johtanut kiista entisen ulkoministerin Abdullah Gülin presidenttiehdokkuudesta johtui osin siitä, että hänen vaimonsa Hayrunnisa Gül käyttää huivia.

Turkin valtion sekulaarisuus herättää epäilyksiä, sillä islamin harjoittamista ohjaa valtion uskontoasioiden virasto (Diyanet), joka muun muassa toimii moskeijoiden henkilökunnan työnantajana. Sekularismin puolustajana tunnettu armeija puolestaan sääti uskonnonopetuksen pakolliseksi vuoden 1980 vallankaappauksen jälkeen. Armeija on myös propagoinut niin sanotun turkkilais-islamilaisen synteesin puolesta, jonka se toivoi yhdistävän kansaa ja toimivan vastavoimana sosialismille.

Huivikiista voidaankin nähdä uuden ja vanhan eliitin kamppailuksi vallasta ja julkisesta tilasta. Siitä on samalla tehty jakolinja, joka erottelee sekularistit ja islamistit sekä kemalistit ja liberaalit toisistaan.

Perinteinen kemalistinen poliittinen eliitti koki Tasavaltalaisen kansanpuolueen (CHP) johdolla šokin vuoden 2002 vaaleissa, kun uskonnollistaustainen AKP voitti ja muodosti yksipuoluehallituksen. AKP:n vaalivoitto oli jatkoa 1990-luvulla alkaneelle kehitykselle, jossa islamista on tullut entistä näkyvämpi ja aktiivisempi osa yhteiskuntaa.

AKP:n harjoittama politiikka sekä Turkin EU-pyrkimykset, talouskasvu ja yhteiskunnan vapautuminen ovat vain vahvistaneet pääministeri Erdoganin asemaa - myös liberaalien parissa. Konkreettinen todiste tästä oli viime vuoden parlamenttivaalit, joissa AKP sai noin 46 prosenttia äänistä.

Tästä huolimatta CHP on jatkanut islamistisia uhkakuvia maalailevaa retoriikkaansa, ja lainuudistuksen vastustaminen on vahvistanut puolueen johtajan Deniz Baykalin asemaa puolueessa.

Sekularistinen eliitti on perinteisesti pitänyt hallussaan valtion virkakoneistoa, yliopistoja ja mediaa, mutta tilanne on muuttunut huomattavasti 20 viime vuoden aikana.

Uusi islamilainen eliitti on panostanut koulutukseen, perustanut omia tiedotusvälineitä ja tullut osaksi suurten kaupunkien katukuvaa. Islamilaiset feministit ovat vedonneet ihmisoikeuksiin ja demokratiaan vastustaessaan huivikieltoa. Kun AKP sai lainuudistuksen taakse myös kansallismielisen MHP:n ja kurdipuolue DTP:n, uudistuksen vastustajat jäivät pahasti alakynteen. Tämä selittänee osaltaan myös sekularismia puolustavan armeijan johdon hiljaisuuden.

Istanbulilainen tutkimuslaitos TESEV kartoitti huivikysymystä laajassa tutkimuksessaan vuonna 2006. Sen mukaan vain 3,7 prosenttia vastanneista piti huivikysymystä yhteiskunnallisesti merkittävänä. Etusijalle nousivat talous, koulutus ja turvallisuus. Islamilaisten aktiivisuus on kuitenkin vaikuttanut käsityksiin huivinkäytön yleisyydestä. Jopa 64 prosenttia vastaajista uskoi huivin käytön yleistyneen kymmenen viime vuoden aikana, kun se todellisuudessa vähentyi vuosina 1999-2006 (72 prosentista 61 prosenttiin).

Mielipiteet ovat jakautuneet myös yliopistoissa. Huivikiellosta päätti vuonna 1982 yliopistoja valvova korkeakoulutusneuvosto. Suhtautuminen kieltoon on kuitenkin vaihdellut. Nykyinen tiukka linja omaksuttiin vuonna 1997, kun armeija painosti islamilaisen Hyvinvointipuolueen luopumaan hallitusvastuusta.

Korkeakouluneuvosto on ottanut lainuudistukseen kielteisen kannan. Kaikki professorit ja tutkijat eivät kuitenkaan ole asiasta samaa mieltä.

Huivit sallivan uudistuksen tukijat kokosivat viikossa taakseen yli 3500 nimeä. Joukossa oli monia liberaaleja, jotka halusivat osoittaa tukensa ajatuksen-, ilmaisun- ja uskonvapaudelle. Sittemmin myös huivikiellon kannattajat ja tilanteen kärjistymistä pelkäävät aloittivat omat kampanjansa.

Huivikielto on estänyt monien tyttöjen korkeakoulutuksen. Monien varakkaiden perheiden - esimerkiksi pääministeri Erdoganin - tyttäret ovat lähteneet ulkomaille opiskelemaan. Kieltoa on kierretty myös pitämällä hattuja tai peruukkeja. Muutamat yliopistot ovat valinneet passiivisen linjan huivikiellon valvonnassa.

Muistan opiskeluajoiltani Bogaziçin yliopistossa, että monet historian kurssimme opiskelijoista peittivät päänsä huivilla. Voidaankin kysyä, onko yhteiskunnan etujen mukaista jättää huivipäiset tytöt vaille koulutusta.

Uusi laki siirtyy seuraavaksi presidentti Abdullah Gülille, joka hyväksynee sen. Vastustavat oppositiopuolueet ovat ilmoittaneet vievänsä asian perustuslakituomioistuimen käsiteltäväksi. Tilanteen soisi rauhoittuvan käsittelyn ajaksi, jotta Turkin parlamentti voisi palata kansalaisten tärkeinä pitämien asioiden pariin.

Kirjoittaja on jatko-opiskelija Helsingin yliopiston Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitoksella. Hän on yksi Turkki - Euroopan rajalla? -kirjan (2007) toimittajista.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi