Turkin ja Armenian välit lämpenevät asteittain

Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama tasapainotteli huhtikuisella Turkin-vierailullaan taitavasti sanankäänteissään. Vaalikampanjassaan hän lupasi käyttää sanaa kansanmurha ottomaanien valtakunnan verilöylyistä ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta nyt hän kannustikin Armeniaa ja Turkkia normalisoimaan suhteensa.

Kompromissi ei merkinnyt alistumista Yhdysvaltojen ja Turkin strategisten etujen edessä, kuten jotkut armenialaiset saattavat epäillä ja osa turkkilaisista toivoa.

Tilaisuus olisi tuskin voinut olla parempi, sillä Turkki ja Armenia julkistivat juuri Sveitsin välittämän sopimuksen diplomaattisuhteiden palauttamisesta ja rajojen avaamisesta.

Osapuolet perustavat yhteisen komitean selvittämään vuoden 1915 huhtikuun 24. päivän tapahtumia. Armenialaiset viettävät vuosittain huhtikuussa kansanmurhan muistopäivää. Turkki taas puhuu pakko-oloista, kapinoista ja verilöylyistä ensimmäisen maailmansodan kaaoksessa.

Ennen sopimuksen täytäntöönpanoa Turkki yrittää saada Armenialta sitoumuksen vetäytymisestä Azerbaidžaniin kuuluvalta alueelta, jonka armenialaisjoukot valtasivat vuosien 1992-1994 Vuoristo-Karabahin sodassa.

Turkki toimisi kuitenkin harkitsemattomasti, jos se viivyttäisi lähentymistä Armeniaan liittolaisensa Azerbaidžanin protestien takia. Suhteiden normalisointi Armenian kanssa on näet Turkille paras tapa auttaa sille etnisesti ja kielellisesti sukua olevia azereita. Armenia tuntisi olonsa turvallisemmaksi ja alkaisi ehkä suhtautua avoimemmin kompromissiin Vuoristo-Karabahista.

Turkin-vastaisen rajan sulkeminen ei ole 16 vuodessa pakottanut Armeniaa minkäänlaiseen ratkaisuun kiistellystä alueesta. Vuoden 1994 aselevon hauraus tekeekin välttämättömäksi muuttaa taktiikkaa. Toisaalta Armenian ja Turkin välien normalisoituminen ei kestä pitkällä aikavälillä, elleivät Armenia ja Azerbaidžan pääse sopuun Vuoristo-Karabahin rauhanprosessista.

Tilanteen monimutkaisuus selittää Obaman diplomaattisuuden. Huhtikuun muistopäivän lausunnossaan hän päätti olla käyttämättä vuoden 1915 tapahtumista sanaa kansanmurha. Hän valitsi armeniankielisen ilmaisun "mets yeghern", joka tarkoittaa "suurta ihmisen aiheuttamaa katastrofia".

Termi kansanmurha ärsyttää turkkilaisia osittain siksi, että he haluavat myös oman näkemyksensä tapahtumista tulevan huomioiduksi. Osasyynä on se, että kansanmurha-termin käytöllä voi olla juridisia seurauksia, kuten sotakorvaus- ja hyvitysvaatimuksia.

Sveitsin välittämän sopimuksen mukaan Armenia tunnustaa Turkin rajat. Tämä hiljentäisi aluevaatimukset.

Armenia on oikeassa sanoessaan, että kansanmurhan tunnustavat kansainväliset sopimukset ja lausumat ovat painostaneet Turkkia luopumaan tavastaan kiistää kaikki ottomaanien vääryydet.

Ulkoinen paine ei silti ole saanut Turkkia hyväksymään kansanmurha-termiä - etenkään, kun Yhdysvaltojen kongressin ja muiden parlamenttien käsittelemät lakialoitteet kertovat enemmänkin sisäpoliittisesta laskelmoinnista kuin ylevistä pohdinnoista.

Monet turkkilaiset, myös joukko hallituksen virkamiehiä, pahoittelevat nykyisin julkisesti armenialaisten kuolemia. Maan eturivin intellektuellien vuonna 2005 järjestämä konferenssi Armeniankysymyksestä osoitti, että maan älymystö haluaa hylätä vanhan kansallismielisen puolustuskannan. Lisäksi Itä-Turkissa on alettu elvyttää armenialaista kulttuuriperintöä.

Hämäräperäinen nationalistijengi murhasi vuonna 2007 turkinarmenialaisen toimittajan Hrant Dinkin, mikä ei kuitenkaan kiristänyt naapurien välejä. Sen sijaan Istanbulissa 100 000 ihmistä marssi kaduilla kantaen kylttejä, joissa luki: "Olemme kaikki armenialaisia."

Mielipidekyselyjen mukaan kaksi kolmesta turkkilaisesta tuki presidentti Abdullah Güliä, kun tämä päätti syyskuussa hyväksyä armenialaisen virkaveljensä Serz Sarkisianin kutsun tulla katsomaan maiden välistä jalkapallon MM-karsintaottelua. Gülistä tuli samalla ensimmäinen Armeniassa vieraillut Turkin valtionpäämies.

Joulukuussa 200 johtavaa turkkilaisintellektuellia pani alulle vetoomuksen, jolla pyydetään anteeksi armenialaisten "suurta katastrofia". Allekirjoittajia on jo lähes 30 000.

Armenia-tunnustelut ajoittuvat tilanteeseen, jossa Turkki on yrittänyt jo vuosikymmenen ajan kohentaa naapurisuhteitaan. Kireät välit Syyriaan, Kreikkaan ja Irakin kurdialueisiin on saatu normalisoitua. Turkki on myös yrittänyt parhaansa mukaan hieroa sovintoa Kyproksen turkkilaisen ja kreikkalaisen osan välille.

Myös Armeniassa näkyy merkkejä uusista tuulista. Kun nuoren valtion omanarvontunto ja turvallisuus kohenevat, kansanmurhan tunnustaminen ei enää ohita kaikkia muita kansallisia kysymyksiä. Näitä ovat esimerkiksi tarve lisätä taloudellista liikkumavaraa, luoda nykyistä kattavampi alueellinen strategia ja avata Turkin-vastainen raja.

Muutos on yhtä ilmeinen ulkomailla asuvien armenialaisten keskuudessa. Ranskan armenialaisyhteisö järjesti kampanjan, jolla kiitettiin turkkilaisia näiden pyrkimyksistä pyytää anteeksi. Ranskanarmenialainen älymystö etsii myös yhä useammin juuriaan luomalla suhteita Turkkiin ja käymällä Istanbulissa.

Obama osui oikeaan siinä, että lähentymiskehitys tarjoaa parhaan mahdollisuuden avata Turkin ja Armenian välinen raja. Muutos olisi suuri, kun ratkaisemattomat konfliktit, kansallismielinen uhittelu ja menneisyyden haamut ovat liki vuosisadan pitäneet kansaa panttivankeinaan.

Kirjoittaja on International Crisis Group -tutkimuslaitoksen

hankejohtaja Istanbulissa.

ICG:n tuore raportti Turkista ja Armeniasta: www.crisisgroup.org.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi