Turkin vaaleissa voittivat hallitus ja oppositio

Takkien kääntyminen vaaleissa on kansainvälinen ilmiö. Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan teki äkkikäännöksen arvioidessaan oppositiota, kun sunnuntain parlamenttivaalien tulos alkoi selvitä.

Kampanjapuheissaan Erdogan sanoi, että Turkin perustuslakia on muutettava kiireellisesti eikä siitä ole aikaa keskustella opposition kanssa. Sunnuntai-iltana hän lupasi, että keskusteluihin perustuslaista halutaan mukaan "pääoppositio, oppositio, parlamentin ulkopuoliset puolueet, tiedotusvälineet, kansalaisjärjestöt, tutkijat ja kuka tahansa, jolla on jotakin sanottavaa".

Eroa kahden kannan välillä on neljä paikkaa Turkin 550-paikkaisessa parlamentissa. Sen verran Erdoganin johtama oikeus- ja kehityspuolue AKP jäi 60 prosentin eli 330 paikan enemmistöstä, jonka se olisi tarvinnut voidakseen lähettää perustuslain muutosehdotuksia kansanäänestykseen. Perustuslain muuttamiseen suoraan parlamentin päätöksellä tarvittaisiin kahden kolmasosan enemmistö. Se jäi 41 paikan päähän.

Tulos oli hyvä uutinen Turkille. Sotilaiden ohjauksessa yli 30 vuotta sitten laadittu perustuslaki kaipaa uudistamista, muttei vahvistamalla AKP:n ja Erdoganin yksinvaltaisia taipumuksia.

Demokraattinen ja vakaa Turkki on tärkeä myös Euroopassa ja Lähi-idässä. Arabimaiden kuohunta tekee vakauden yhä tärkeämmäksi.

Islamilaistaustaisen konservatiivisen AKP:n voitto on saanut vaalien uutisoinnissa ymmärrettävästi eniten huomiota. Kolmas perättäinen vaalivoitto toi Erdoganin johtamalle puolueelle noin puolet äänistä ja edelleen selvän yksinkertaisen enemmistön parlamenttiin.

AKP on kehittynyt haastajasta vakiintuneeksi valtapuolueeksi. Se on jo mullistanut Kemal Atatürkin vuonna 1923 perustaman nyky-Turkin politiikkaa ja taloutta. Vaalivoiton takasi talouskasvu, jonka hyötyä ohjataan Anatolian ylängön konservatiivisille alueille.

Erdogan on haastanut maallistuneen Turkin perinnönvartijoiksi asettuneet asevoimat ja oikeuslaitoksen mutta on samalla ottanut käyttöön niiden vanhoja pahoja tapoja. Turkissa on nyt vankilassa lukuisten kaappaushankkeista syytettyjen upseereiden lisäksi noin 60 journalistia. Useita ei ole tuomittu, eikä osa edes tiedä, mistä heitä epäillään.

Sisäpolitiikan likaiset otteet ovat herättäneet huolta samaan aikaan kun Turkin ulkopoliittinen asema on vahvistunut. Neuvottelut EU-jäsenyydestä ovat käytännössä pysähdyksissä, mutta Turkki on noussut muutamassa vuodessa uudeksi alueelliseksi vallaksi Välimeren itä- ja eteläpäässä. Menestys on perustunut talouteen, kiistojen sovitteluun ja hyviin suhteisiin muiden maiden johtajiin.

Nyt sekä Turkin sisäpolitiikka että alueellinen asema ovat taas muutoksessa.

Oleellisinta vaalituloksessa oli AKP:n voiton ohessa uuden poliittisesti liberaalin voiman nousu opposition johtoon. Poliittisen tilanteen muutos on ollut likakampanjoiden ilmeisesti tahaton seuraus. Opposition vanhat ja ryvettyneet johtajat kaatuivat, kun heistä julkaistiin kuvia intiimeissä tilanteissa.

Alennustilassa olleen vanhan keskusta-vasemmistolaisen tasavaltalaisen kansanpuolueen CHP:n uusi johtaja Kemal Kiliçdaroglu kannattaa Atatürkin maallistuneen politiikan perinnettä. Hän haluaa kuitenkin turvata sen liberaalilla politiikalla eikä holhoavalla armeijalla ja oikeuksia rajoittavalla lainsäädännöllä.

CHP sai sunnuntain vaaleissa 26 prosenttia äänistä. AKP sai maltillisen uskonnolliselle mutta konservatiiviselle linjalleen haastajan, jota se ei voi ryvettää syytöksillä menneisyydestä.

Turkin parlamentin työstä tuskin tulee vieläkään yksinkertaista. Mukana on myös tiukan kansallismielinen oikeistopuolue MHP sekä kurdivähemmistön edustajia. Kyseessä oli kuitenkin askel normaalimman parlamentarismin suuntaan.

Vaalitulosta seurataan tarkkaan arabimaissa. Samalla Turkin hallitus joutuu painottamaan entistä enemmän vapauksia suhteissaan arabimaihin.

Aiemmin Turkilla oli Libyassa suuret sijoitukset ja hyvät suhteet Muammar Gadddafiin. Syyriassa suhteet Bashar al-Assadiin olivat moitteettomat, ja syyrialaiset pääsivät Turkkiin ostoksille ilman viisumia.

Nyt Turkki on mukana Naton liittoumassa, joka ajaa Gaddafia vallasta.

Syyriasta virtaa Turkkiin maiden rajan yli tuhansia al-Assadin armeijan väkivaltaa pakenevia ihmisiä. Silminnäkijöiden mukaan he hurraavat Erdoganille, joka lopulta arvostelee al-Assadia.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi