Turpeesta tuli taas aluepolitiikkaa

Turve on taas kerran saamassa erityisaseman energiaverotuksessa. Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä turpeelle on lätkäisty vero, mutta nimellinen, paljon pienempi kuin esimerkiksi vähempipäästöiselle maakaasulle. Verohelpotus johtaa siihen, että maakaasulla tuotettu kaukolämpö kallistuu roimasti Helsingissä ja maakunnissa tuotettu turvelämpö pysyy edullisena. Haiskahtaa aluepolitiikalta.

Valtiovarainministeriön mukaan taustalla on metsäteollisuuden pelko kuitupuun polton lisäyksestä, jos polttoturve kallistuu. Taustalla on myös hallituksen vahvasti ajama politiikka turpeenkäytön lisäämiseksi. Vastakkain ovat ilmastovaikutukset sekä kotimaisuus ja työllisyys – maaseudun äänet.

Turve on ilmastopäästöiltään kivihiilen veroinen uusiutumaton polttoaine, joka kiihdyttää ilmastonmuutosta. Viimeksi kesäkuussa Suomalainen tiedeakatemia julkisti kannanoton, jonka mukaan turpeen käyttöä olisi syytä vähentää asteittain. Ainakaan luonnontilaisia soita ei tulisi enää ottaa energiakäyttöön. Raportissa todetaan myös, ettei turpeentuotannon tukeminen vastaa kestävän energiantuotannon periaatteita.

Suomi on saanut toistuvasti nenälleen turvepolitiikkansa vuoksi, ja esitykset turpeen luokittelemiseksi hitaasti uusiutuvaksi energianlähteeksi on tyrmätty kerta toisensa jälkeen. Mutta vielä mitä: työ- ja elinkeinoministeriö on jo tehnyt esityksen polttoturpeen tuotantotuen jatkamisesta. Turpeen pienestäkin verotuksesta väännettäneen vielä kättä.

Nyt tehtävät linjaukset vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Ilmaston kannalta on yhdentekevää, onko turve uusiutumaton vai hitaasti, vuosituhansien saatossa, uusiutuva luonnonvara. Ilmastovaikutukset ovat kiistatta kielteiset, ja turpeenkäytön lisääminen on ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa.

Turpeentuotannossa on nyt 100 000 hehtaaria soita. Määrä on kasvussa, sillä turveteollisuus on hankkinut käyttöönsä kymmeniä uusia soita. Viranomaisten käsittelyssä on yli 170 turvelupahanketta. Yhteensä 20 000 hehtaarista puolet on luonnontilaisia soita.

Vastuullinen soiden käyttö jättäisi luonnontilaiset suot rauhaan, sillä yli puolet suoluontotyypeistä on jo nyt uhanalaisia. Tuotanto tulisikin ohjata alueille, joiden käyttö on luonnon ja ilmaston kannalta perusteltavissa, eli suopelloille ja metsäojitetuille soille.

Jos Suomi haluaa säilyttää uskottavuutensa, turpeentuotannon lisäämisen sijasta olisi syytä kääntyä kohti oikeasti uusiutuvia energiamuotoja. Turpeentuotanto on toki kotimaista ja tukee syrjäseutujen työllisyyttä ja taloutta, mutta myös puuenergiasta ja biopolttoaineista lienee työllistäjiksi.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi