Tuulivoimaa kehitetään nyt tosissaan

Euroopan unionilla on kovat tuulivoimatavoitteet. Vuoteen 2020 mennessä uusiutuvilla energianlähteillä tulisi kattaa 20 prosenttia alueen energiantarpeesta. Suomi on EU:n tuulivoiman rakentamisessa peränpitäjänä, vaikka suomalaisilla on merkittävää teknologiaosaamista.

Vuonna 2006 Suomi rakensi vain 0,05 prosenttia EU:n uudesta tuulivoimakapasiteetista. Ruotsalaisten kielteinen suhtautuminen ydinvoimaan sekä ilmastohuoli ovat innostaneet heitä rakentamaan tuulivoimaa peräti 17-kertaisesti Suomeen verrattuna.

Viime aikoina Ruotsissa eri yhtiöt ovat ilmoitelleet suurista tuulivoimalahankkeista. Svevind aikoo pystyttää peräti 600-1200 laitosta Pohjois-Ruotsiin Piteån alueelle. Hankkeen arvo olisi 4,4 miljardia euroa, ja se tuottaisi sähköä yhden ydinvoimalan verran.

EU:n komission ehdotuksen mukaisesti Suomessa pitäisi kasvattaa uusiutuvien energianlähteiden osuus 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Suomen poliittiset tahot ovat olleet kiinnostuneita lähinnä biomassapohjaisen voimantuotannon tukemisesta. Tuulivoiman tekninen kehitys on tätä nykyä niin nopeaa, että se on pian kannattavaa ilman tukiaisiakin.

Tuulivoimatekniikassa kolmen megawatin laitoskoko alkaa olla teknisesti ja kustannuksellisesti hyväksyttävällä tasolla. Suomalainen teknologiayhtiö The Switch on kehittänyt yhteistyössä norjalaisen Scanwind SA:n ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston kanssa uudentyyppisen suoravetovoimalaitoksen, joka on suunniteltu toimimaan luotettavasti Atlantin rannikon voimakkaissa tuulissa.

Järeä kestomagneettitahtikone on liitetty turbiinin akselille ilman vaihteistoa. Turbiini pyörii hitaasti, vain 16 kierrosta minuutissa, ja se tuottaa noin 400 omakotitalon vuosittain tarvitseman energian.

Tämä ei kuitenkaan riitä. Insinöörien haaveena on kehittää tekniikkaa 6-7 megawatin suoravetogeneraattoreihin. Haaveen toteuttaminen edellyttää uusia teknisiä innovaatioita ja kaikkein moderneinta tekniikkaa generaattorien rakenteissa ja jäähdytyksessä.

Tekniikan kehittymisestä huolimatta tuulivoima on hankalasti hyödynnettävää. Sää on tuulinen silloin, kun se sattuu olemaan tuulinen. Parhailla paikoilla tuulivoiman suhteellinen käyttöaika on noin 30 prosenttia. Tämä merkitsee sitä, että 6000 tuntina vuodessa voimaa on saatava muusta kuin tuulesta. Tuulivoimatehoa pitää siis näennäisesti rakentaa huomattavasti ylimäärin, jotta siitä saataisiin tehokasta tukea voimantuotannolle.

Itse tuuli on kuitenkin ilmaista, jos vain hyväksytään laitosrakentamisesta aiheutuvat haitat. Vastedes tuulivoimarakentaminen suuntautuu ihmisen jo ennestään rasittamille alueille. Toisaalta pyritään kehittämään tekniikoita, joiden avulla tuulivoimaloita voidaan rakentaa avomerelle, josta ne eivät näy eivätkä kuulu rannikon asukkaille.

Suomessa tarvitsemme Piteån suunnitelman suuruista tuulivoimarakentamista, jotta pääsisimme pois peränpitäjän paikaltamme EU:ssa.

Nyt tuulivoimantuotantomme on 0,2 prosenttia kokonaiskulutuksestamme. Jos haluamme kasvattaa osuuden edes seitsemään prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, pitää kolmen megawatin myllyjä rakentaa vähintään 500-1000.

Helsingin edustalle mahtuu kaavailujen mukaan 140 myllyä. Länsirannikollakin tuulee sopivasti. Myös Lapin tuntureita on kaavailtu sijoituspaikoiksi.

Lähialueellamme sijaitsee yksi maailman tuulisimmista alueista - Kuolan niemimaa. Jäämeren rannikolla tuulee keskimäärin 9-10 metriä sekunnissa, ja tyhjää rantaviivaa riittää. Olisiko EU:n ja Venäjän välillä mahdollista aloittaa laajamittainen yhteistyö hajautetun voimantuotannon alalla?

Rakentamalla Kuolaan tuhansia tuulivoimalaitoksia sekä siirtokapasiteettia länteen ja etelään voisimme tuottaa useiden ydinvoimaloiden verran energiaa Jäämeren tuulista. Merkittävä tuulivoimarakentaminen Suomessa ja lähialueilla tarjoaisi runsaasti uusia työpaikkoja alan teollisuuteen.

Kirjoittaja on Lappeenrannan teknillisen yliopiston sähkönkäyttötekniikan professori.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi