Työvoimapulaa ei saa ehkäistä kehitysmaiden kustannuksella

Kansainvälinen liikkuvuus on nähtävä laajemmin kuin teknisenä ratkaisuna työvoimapulaan. Muutto Suomeen nähdään jossakin muussa maassa maastamuuttona. Peilikuvan eri puolia ei voi käsitellä toisistaan irrallaan kuvitellen, etteivät Suomen toimet vaikuta muihin maihin.

Työvoimapula on Suomessa todellinen ongelma, johon meillä on oikeus etsiä ratkaisuja. Vastuullinen yhteiskunta ei kuitenkaan aja etujaan toisten kustannuksella. Toteuttaessamme hallituksen työperäisen maahanmuuton ohjelmaa meidän on tarkasteltava uuden työvoiman taustoja.

Työhön tulevat maahanmuuttajat ovat tavallisia, eri tavoin koulutettuja ja eritaustaisia ihmisiä. Suomalaisen yhteiskunnan vakauden sanotaan nojaavan yhteisvastuuseen. Tätä vastuullisuutta mitataan nyt kyvyllä käsitellä muuttoliikettä.

Suomesta rekrytoitiin aikoinaan runsaasti sairaanhoitajia muihin maihin. Tällä katsottiin olevan kielteisiä vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan, ja rekrytoijia vaadittiin vastuuseen.

Asetelma on muuttunut. Suomesta on tullut maahanmuuton kohdemaa ja aktiivinen rekrytoija. Meidän tulee nyt hyödyntää omia kokemuksiamme ja rakentaa muiden maiden tarpeet tunnustavaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Kehitysmaillakin on oikeus huolehtia yhteiskuntansa kehityskyvystä. Tätä tuetaan kehitysyhteistyöllä, mutta sen tulokset voidaan mitätöidä esimerkiksi työvoima- ja maahanmuuttopolitiikalla.

Aivovuotoa on tarkasteltu kapeasti rikkaiden maiden näkökulmasta. Sen kielteisiä vaikutuksia on vähätelty. On sanottu, että koulutetun väestön muuttaminen työn perässä vauraampiin maihin vaikuttaa osin myönteisesti lähtömaahan, sillä monet muuttajat lähettävät rahaa kotimaahansa.

Ihmisillä on ja tuleekin olla oikeus liikkua ja tavoitella hyvää elämää. Aivovuoto aiheuttaa kuitenkin pitkäaikaisia menetyksiä kehitysmaille, mikä on tunnustettava rekrytoinnista keskusteltaessa. Kehitysmaiden resurssit ovat pienet, eivätkä muutaman vuoden kestävät rahansiirrot kompensoi niille vuosikymmenien koulutusinvestointeja.

Aivovuodolla on myös sosiaalisia vaikutuksia hauraisiin yhteiskuntiin, joiden demokratia ja elinkeinoelämä tarvitsevat kehittyäkseen ammattitaitoisia ihmisiä. Sama pätee terveydenhuoltoon. Aivovuodon vaikutuksia voidaan verrata rahapääoman pakoon maasta, ja siihen tulee suhtautua vastaavalla vakavuudella.

Maahanmuuttajat lähettävät kehitysmaihin ainakin kaksi kertaa niin paljon rahaa kuin maat saavat kehitysapuna. Kysymys on yksityisistä varoista, joiden käyttöön valtioiden ei tule liikaa puuttua.

Sen sijaan valtioiden tulisi aktiivisesti tukea maahanmuuttajajärjestöjen kehittämistä. Niiden tulisi tukea toimintaa, jonka avulla kehitysmaista tulleet ihmiset voisivat järjestäytyä kotiseutuyhdistyksiksi. Valtioiden olisi myös pyrittävä ohjaamaan rahansiirtojen käyttöä lähtömaassa esimerkiksi peruskoulutukseen, terveydenhuoltoon ja pienyrittäjyyteen.

Rahansiirtoja voitaisiin näin käyttää laajemmin yhteiskunnan hyväksi. Tämä vaikuttaisi osaamisen leviämiseen ja vahvistaisi kansalaisyhteiskuntaa, mikä on demokratian kannalta välttämätöntä.

Tällainen toiminta ei kilpaile kulutukseen käytettävien rahansiirtojen kanssa eikä puutu rahansiirtojen yksityisyyteen. Se tukisi hallituksen politiikkaa tuomalla kehitysyhteistyö-, maahanmuutto-, koulutus- ja työvoimapolitiikan lähemmäksi toisiaan.

Yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja konfliktien vaara saattavat lisääntyä kehitysmaassa, jossa vaurastuminen on epätasaista ja keskiluokka supistuu koulutettujen lähtiessä maasta. Rahansiirtojen rinnalle tarvitaankin sosiaalisia siirtoja, joiden kautta välittyy ajatuksia demokratiasta, oikeuksista ja tasa-arvosta.

Jos oletetaan, että rahansiirrot korvaavat korkeasti koulutettujen rekrytointia kehitysmaista, tulee valtion auttaa maahanmuuttajayhteisöjä pitämään yllä yhteyksiä lähtömaihin. Meidän on myös tunnustettava, että maahanmuuttajien ansiosta suomalaisten tietoisuus globaaleista kysymyksistä on parantunut.

Rekrytoinnille tulisi asettaa kriteerit, jotka kieltäisivät korkeasti koulutettujen aktiivisen rekrytoinnin kehitysmaiden kriittisiltä aloilta ja kokonaan vähiten kehittyneistä maista. Jo suunnitteluvaiheessa olisi osoitettava, ettei rekrytointi vahingoita köyhän maan yhteiskuntaa. Aivokiertoa voitaisiin tukea tekemällä mahdolliseksi edestakainen liikkuminen lähtö- ja kohdemaan välillä.

Muuttoliike voi olla voimavara kaikille osapuolille. Aivovuodon kielteisiä vaikutuksia voidaan hillitä vastuullisella, kokonaisvaltaisella ja johdonmukaisella politiikalla. Tämä edellyttää, että rekrytoinnin seurannaisvaikutukset kartoitetaan ja otetaan huomioon politiikan suunnittelussa kaikilla aloilla, joita muuttoliike koskee.

Suomen tapa käsitellä kansainvälistä muuttoliikettä heijastuu kykyymme vastata toiminnan seurauksista kansallisella tasolla. Eri hallinnonalojen saumaton yhteistoiminta, pitkäaikainen suunnittelu ja kattava vaikutusten arviointi ovat tarpeen nyt, kun varaudutaan työvoimapulaan.

Resurssien kannalta on tehokkaampaa panostaa koordinoidusti työvoiman tarpeen ja maahanmuuttotoimien ennakointiin. Jälkikäteen tehtävät laajat korjaustoimet tulevat varmasti kalliimmiksi.

Pulkkinen on muuttoliikeasioiden asiantuntija ja Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistyksen

Kehyksen siirtolaisuustyöryhmän jäsen. Lappalainen on Kehyksen pääsihteeri.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi