Uskonnollinen lukutaito on tärkeä tässäkin ajassa

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) päätti, että italialaisten koululuokkien seinillä olevat krusifiksit loukkaavat koululaisten uskonnonvapautta ja vanhempien oikeutta kasvattaa lapsensa vakaumuksensa mukaisesti.

Suomalaissyntyinen Soile Lautsi oli valittanut ensin italialaisille viranomaisille ja oikeusistuimille sekä lopulta EIT:lle Italian lainsäädännön määräyksestä, että kaikkien koululuokkien seinällä on oltava krusifiksi. Julkisen vallan toiminnoissa ei saa EIT:n mukaan olla esillä pakollisia tunnustuksellisia symboleita.

EIT:n päätös on aiheellinen, kun asiaa ajattelee puhtaasti yksilönvapauden näkökulmasta. Päätös on myös johdonmukainen siinä perinteessä, että valtio ja kirkko tulee erottaa toisistaan.

Italiassa päätös on kuitenkin herättänyt kiihkeitä reaktioita, ja maan hallituksen edustaja on ilmoittanut, että Italian valtio pyytää EIT:n suurta jaostoa käsittelemään asian uudestaan. Jos tähän pyyntöön suostutaan, päätös on Italian valtiota sitova vasta uuden käsittelyn jälkeen.

Miksi ristiinnaulitun kuva luokan seinällä herättää niin suuria intohimoja? Krusifiksista valituksen tehnyt Lautsi perustelee omaa sitkeyttään asiassa sillä, että hän on tunnustuksellinen ateisti.

Uskonnontutkijoiden piirissä ateistin voimakas reaktio ristiinnaulitun kuvaa vastaan herättää kunnioituksensekaista hämmennystä: ristissä on yhä voimaa, paljon enemmän kuin moni uskovainen rohkenee uskoakaan.

Mielenkiintoinen kysymys on myös se, mitä risti ja ristiinnaulitun kuva oikein symboloivat. Ne ovat uskonnollisia tunnustuksellisia symboleita mutta myös eurooppalaisen kulttuurin perusmerkkejä. Miten pitkälle historialliseen ja kulttuuriseen arvopohjaan viittaavat tunnukset tulee yksilönvapauden nimissä kieltää tai häivyttää julkisista tiloista? Millaisten muiden merkkien ja symbolien kanssa esimerkiksi lapset joutuvat päivittäin tahtomattaan tekemisiin? Eivätkö yksilönvapautta loukkaa kaduilla julkiseen tilaan asetetut seksistiset tai väkivaltaan viittaavat kaupalliset viestit? Miksi juuri risti on niin raju merkki?

Islamilaisessa maailmassa vastaava keskustelu on käyty hiljattain Turkissa, jossa asetelma oli päinvastainen kuin Italiassa. Siellä naiset vaativat yksilönvapauden nimissä oikeutta tulla huiviin pukeutuneina kouluun ja valtio halusi kieltää kaikki pukeutumisen uskonnolliset viittaukset.

Meillä uskonnollisia ulottuvuuksia saanut ajankohtainen yhteiskunnallinen keskustelu koskee kauppojen aukioloa. Onko tässä ajassa enää pyhäpäivää?

Kun islamilaisessa maailmassa uskonnon asema yhteiskunnassa tuntuu vahvistuvan, Euroopassa sen merkitys näkyy heikkenevän. Tätä kehitystä selittävät valistuksen periaatteet, kulutusyhteiskunta sekä ihmisten yhä suurempi liikkuvuus ja sen seurauksena tapahtunut perinteisten yhteisömuotojen hajoaminen tai heikkeneminen. Kun uskonnollinen lukutaito on yhteiskunnassa heikentynyt, myös uskonnonvastaisuus on kasvanut. Toinen äärireaktio on uskonnollinen fundamentalismi, jossa kyyristytään ristin ääreen suojaan yhä moni-ilmeisemmältä maailmalta.

Merkkien maailmasta emme kuitenkaan pääse eroon. Merkkien alle ihmiset ajetaan, ja sinne he hakeutuvat. Jos kristilliseen perinteeseen viittaavat symbolit häivytetään, tilan valtaavat kaupalliset ja nationalistiset symbolit. Sellainen kehitys vähentää luultavasti entisestään kykyämme lukea muidenkin uskontojen oppeja ja perinteitä – sekä myös ateismia.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi