Väkivalta on kova hinta huonosta demokratiasta

Äänestysinto muuttui vuodenvaihteessa Keniassa kauhuksi ja sekasorroksi. Vaalien jälkeinen väkivalta oli keskiviikon tietojen mukaan vaatinut jo yli 300 kuolonuhria.

Meren toisella puolella Pakistanissa on kuollut kymmeniä ihmisiä; vaalipäivää on siirretty oppositiojohtaja Benazir Bhutton murhan jälkeen.

Onko parlamentaarinen demokratia tämän arvoista? Kysymys on hyvä esittää niissä Suomen kaltaisissa maissa, joissa toivotaan, että muutkin maat noudattaisivat demokraattisia pelisääntöjä. Kysymyksestä on tullut entistäkin merkittävämpi Kiinan ja Venäjän etsiessä uusia kumppaneita ilman minkäänlaisia demokratian kynnysehtoja.

Demokratian suosiosta kenialaisten keskuudessa ei ollut mitään epäselvyyttä, kun he viime torstaina jonottivat usein tuntikausia päästäkseen äänestämään. Pakistanissa kampanjatilaisuuksiin saapui valtavia väkijoukkoja. Kenia ja Pakistan ovat kaksi hyvin erilaista maata eri mantereilla, mutta kansalaisten kiinnostus vaaleja kohtaan näyttää olevan molemmissa maissa vahva. Välinpitämättömyys demokratiaa kohtaan on vauraiden maiden ylellisyyttä.

Keniassa poliittinen järjestys petti vasta vaalien jälkeen - Pakistanissa jo ennen vaaleja. Epäonnistumisten syissä on kuitenkin paljon yhteistä. Vaalit ovat koetus, joka paljastaa yhteiskunnan heikkouksia.

Keniassa kaikki näytti pitkään hyvältä. Viisi vuotta sitten vaaleilla valittu Mwai Kibaki oli nyt itse panemassa valtansa alttiiksi vaaleissa. Afrikan mallimaana muutenkin usein esitelty Kenia oli esimerkki vaaleja suunnitteleville naapureilleen.

Vaalien jälkeen tuloslaskenta viipyi. Kun Kibaki julistautui presidentinvaalien voittajaksi, hänen ilmoitettu äänisaaliinsa oli aivan erilainen kuin hänen puolueensa saama tuki samanaikaisissa parlamenttivaaleissa.

Erimielisyys vaalituloksesta repii nyt Keniaa kahtia paljolti pitkin heimorajoja, jotka vain korostuivat Kibakin valtakauden aikana. Pakistanin pääväestö jakautuu vastaavasti pitkin klaanirajoja, joita presidentti Pervez Musharraf on käyttänyt hallinnan välineenä.

Korruption ja taktikoinnin tulehduttamat heimo- ja klaanirajat eivät ole kaiken selitys, mutta ne ovat keskeinen este demokratian toimimiselle.

Kenialla ja Pakistanilla on muutakin yhteistä. Kenia on Afrikassa tärkein tukikohta Yhdysvaltain johtamille toimille kansainvälistä terrorismia vastaan; Pakistanilla on sama rooli Keski-Aasiassa.

Keniaa pidetään myös rauhallisena turistikohteena. Suurena kehitysavun vastaanottajamaana sillä on vastuullinen maine.

Lupaavana demokratiana alkanut Kibakin valta vajosi korruptoituneeksi heimokeskeiseksi oligarkiaksi suuremman hiljaisuuden vallitessa kuin Pakistan vääntyi Musharrafin korruptoituneeksi yksinvallaksi. Kenian kohdalla vaikenijoita on ollut enemmän, myös Suomessa.

Väkivalta Pakistanissa ja Keniassa on seurausta pitkästä sarjasta tämänkaltaisia virheitä. Pelkkä äänestys ei korjaa tilannetta.

Parlamentaarinen demokratia on kuitenkin parempi keino ongelmien ratkomiseen kuin mikään muu tarjolla oleva vaihtoehto. Vaalit auttavat sillä edellytyksellä, että järjestelmän vaarallisimpia vikoja aletaan korjata jo ennen niitä.

Demokratiaa muille vaativat maat voisivat vähintään olla vaikeuttamatta sen toteutumista ja olla vaikenematta sen esteistä.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi