Valtioneuvoston tulee keskittyä ydinvoiman turvallisuuteen

Valtioneuvoston on määrä ensi keväänä päättää, mille kolmesta ydinvoimalaluvan hakijasta se näyttää vihreätä valoa.

Mitä lähemmäksi periaatepäätöksen ajankohtaa tullaan, sitä kiivaammaksi käy keskustelu siitä, onko ylipäätään valtioneuvoston tehtävä valita tarjolla olevista hankkeista yksi tai kaksi. Eikö valtioneuvoston tulisi sen sijaan varmistaa, että tarjolla olevat ydinvoimalahankkeet täyttävät ydinenergialaissa edellytettävät vaatimukset, ja antaa periaatelupa niille hankkeille, jotka täyttävät laissa määritellyt edellytykset?

Työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston päällikkö Taisto Turunen on julkisuudessa arvioinut, että on perusteet antaa lupa vain yhdelle hankkeelle. Kokoomuksen puheenjohtaja valtiovarainministeri Jyrki Katainen on puolestaan julkisesti vaatinut, että lupa on annettava kaikille kolmelle hankkeelle, jos ne täyttävät laissa määritellyt edellytykset.

Keskustelu tiivistyy kahteen asiaan: ydinenergialaissa määriteltyihin lupaehtoihin ja energiantarpeeseen.

Ydinenergialaissa asetetaan useita ehtoja: sijaintipaikkakunnan pitää hyväksyä hanke, hankkeen on oltava turvallinen, eikä hankkeesta saa koitua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Tämän jälkeen valtioneuvosto määrittää kantansa sillä perusteella, onko hanke yhteiskunnan kokonaisedun mukainen. Tätä määritettäessä pitää erityisesti ottaa huomioon hankkeen tarpeellisuus maan energiahuollon kannalta.

Lain ahtaan tulkinnan mukaan on mahdotonta antaa lupaa kolmelle ydinvoimalahankkeelle, koska niiden toteutuminen merkitsisi, että kaksi kolmasosaa maan koko sähköntarpeesta tyydytettäisiin ydinenergialla. Markkinanäkemyksen puoltajat taas katsovat, että "maan energiahuolto" tarkoittaa Suomea ja niitä sähkömarkkinoita, joihin olemme kytkeytyneet.

Tämän kiistelyn ydin on, voidaanko Suomesta tehdä ydinvoiman viejää. Tiukan näkemyksen mukaan näin ei tulisi tehdä. Toisen näkemyksen mukaan ei tulisi asettaa rajoituksia. Nyt tuomme huomattavan määrän ydinsähköä Ruotsista ja Venäjältä. Tuotantokustannuksiltaan vakaa ja päästötön energia voisi olla yksi kansantaloutemme tulevistakin vahvuuksista.

Erityisesti vihreät katsovat, että ydinvoimakeskustelu vie koko ilmasto- ja energiakeskustelua harhaan. Olennaista olisi uusien energiantuotantomuotojen kehittäminen ja energiansäästön edistäminen, ja valtavat ydinvoimalahankkeet suuntaisivat taloudelliset ja henkiset voimavarat vääriin asioihin.

Uusilla energiamuodoilla ei kuitenkaan energiantarvettamme pystytä kattamaan. Merkittävä osa teollisuudestamme on yhä energiaintensiivistä, ja myös tietoyhteiskunnan kuluttama energiamäärä kasvaa.

Todennäköistä on, että viiden ydinvoimalayksikön jälkeen rakennetaan ainakin yksi uusi yksikkö. Onko järkevää, että valtioneuvosto julistautuu neuvostomalliseksi gosplaniksi, joka poliittisen hygienian nimissä valitsee "oikean" vaihtoehdon?

Rehellisempi tapa olisi varmistaa vain se, että hankkeet täyttävät lain vaatimukset ja että Säteilyturvakeskuksella on kyky valvoa kaikkien luvan saaneiden voimaloiden rakentamista ja toimintaa. Mikä viisaus poliitikoilla on päättää, tarvitseeko edullista, omakustannushintaan valmistettua päästötöntä sähköä kipeämmin vaikkapa Teollisuuden Voimassa osakkaana oleva Helsinki kuin Fennovoimassa osakkaana oleva Suomen suurin yksittäinen sähkönkäyttäjä Outokummun Tornion-terästehdas?

Valtioneuvoston tehtävä on päättää, annetaanko ydinvoimahankkeille periaatelupa. Tämän turvallisuusseulan läpäisevät hankkeet voisi päästää markkinatalouden omaan kovaan testiin.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi