Varoittavista esimerkeistä ei ole esimerkeiksi

Suomessa on käytetty vaalien vuoksi paljon aikaa ja energiaa sen pohtimiseen, miksi Kreikka, Portugali ja Irlanti eivät ole menestyneet taloudellisesti. Suomalaiset ovat päässeet hieman alentuvasti kertomaan, miten paljon paremmassa iskussa Suomen talous on kriisimaihin verrattuna.

Mutta mihin jäi keskustelu euroalueen taloustähden Saksan taloudesta? Pitäisikö katsoa ylöspäin eikä alaspäin ja pohtia, mitä meidän tulisi haluta, jos tahtoisimme taloudellisen suorituskykymme olevan Saksan tasolla?

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tiistaina julkistama raportti selvittelee, miksi Saksa menestyy. Vaikka niin sanottua Saksan mallia ei voikaan siirtää Suomeen sellaisenaan, raportti antaa mietittävää seuraavalle hallitukselle ja työmarkkinaosapuolille.

Saksa tunnettiin vuosituhannen vaihteessa "Euroopan sairaana miehenä". Maan talous oli kangistunut, kilpailukyky kärsi ja työttömyys kasvoi.

Saksa korjasi kurssiaan muutamassa vuodessa. Urakassa olivat mukana kaikki, hallituksesta työmarkkinajärjestöihin. Toki muutamista uudistuksista tuli kovia riitoja ja kritiikkiä. Erityisesti työvoimapoliittiset uudistukset – Hartz-paketit – herättivät arvostelua. Niillä muun muassa leikattiin työttömyysturvaa ja sen kestoa.

Vuonna 2005 Der Spiegel -lehti tiivisti Hartz-pakettien saldon: tuhlausta, tehottomuutta ja byrokratiaa. Työmarkkinauudistukset olivat yksi syy siihen, miksi uudistusta ajanut Gerhard Schröderin punavihreä koalitiohallitus menetti kannatustaan ja maassa päädyttiin ennenaikaisiin liittopäivävaaleihin.

Muutama vuosi myöhemmin, uudistusten porsaanreikien tilkitsemisen jälkeen, tilanne näyttää jo toiselta. Etlan raportin tekijöiden Antti Kauhasen ja Seppo Saukkosen mukaan työmarkkinauudistukset ovat merkittävä syy siihen, että työttömyys on vähentynyt ja työttömyyden kustannukset kansantaloudelle ovat kutistuneet.

Työvoimapoliittisia uudistuksia enemmän raportti kiittelee kuitenkin Saksan maltillista palkkakehitystä ja joustavia työmarkkinoita.

Työehtosopimuksista on mahdollista poiketa yritystasolla useista syistä: esimerkiksi jos yrityksen kilpailukyky tai työpaikat ovat uhattuna. Nämä "avaamislausekkeet" ovat viime vuosina yleistyneet, ilman suurempia työtaisteluja. Työntekijöille porkkana on ollut se, että yritys lupaa investoida ja säilyttää työpaikat, jos työntekijät joustavat.

Saksassa yritykset sopivat yleisesti työajoista ja palkoista yritystasolla. Samalla tasolla voidaan sopia poikkeuksista jo päätettyihin palkankorotuksiin. Yritykset käyttävät kertaluonteisia ja vaihtelevia palkanosia. Saksassa – toisin kuin Suomessa – käytännön palkat nousevat työmarkkinaosapuolten sopimia taulukkopalkkoja vähemmän. Palkkaliukuma on Saksassa siis negatiivinen.

Saukkosen mukaan palkat ovat nousseet Saksassa viidentoista viime vuoden aikana 30 prosenttia, Suomessa 60 prosenttia. Lopputulos on luonnollisesti se, että kun Saksan tuottavuuskin on hyvä, maan kilpailukyky on parantunut Suomea enemmän.

EU-kielessä on ilmaisu "benchmarking", jolla tarkoitetaan sitä, että parhaat käytännöt otetaan yleisiksi tavoitteiksi. Saksan talouden saavutukset kelpaavat monessa kohtaa ja kiistattomasti tällaisiksi vertailukohdiksi, mutta ärhäkkä kiista viriää, jos saavutuksia edeltäneitä muutoksia tarjotaan benchmark-pisteiksi suomalaisille.

Monia Saksassa hyväksi havaittuja malleja voidaan toki edistää Suomessa ilman suurta dramatiikkaa ja lakkoja. Paikalliseen sopimiseen on työmarkkinoilla enemmän mahdollisuuksia kuin käytännössä tapahtuu. Porkkanoita yritysten ja työntekijöiden keskinäisiin välipuheisiin on enemmän kuin niiden tarjoajia.

Suomen kaltaisella pienellä kansantaloudella ei ole sitä työntöapua, joka kaiken "päätetyn" ohella työnsi Saksan talouden kasvuun: Made in Germany -maine, vahvojen keskisuurten yritysten katras ja teollisuuden monipuolinen rakenne. Joustavuudesta Suomi voi sen sijaan ottaa oppia paremmin menestyneeltä.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi