Verotuksen pitää edistää talouskasvua

Mitä nopeammin Suomen talous kasvaa, sitä lievempiä toimia tarvitaan valtiontalouden tasapainottamiseen.

Suomen verojärjestelmän perusrakenne nykyaikaistettiin 1990-luvun alkupuoliskolla. Ronald Reaganin suuren verouudistuksen hengessä veropohjaa laajennettiin ja veroprosentteja pienennettiin. Otettiin käyttöön kiinteistöverojärjestelmä. Pohjoismaisen mallin mukaan ansiotulo- ja pääomatuloverojärjestelmät eriytettiin. EU-jäsenyyden myötä alettiin soveltaa EU:n arvonlisäverosäännöksiä.

Suurimmaksi ongelmaksi jäivät verotuksen ja sosiaaliturvan tuloloukut. Jos tulonsiirroilla elävän perheen yksi jäsen meni töihin, keskituloisen perheen nettotulot pienenivät. Tämä johtui tulojen kolminkertaisesta progressiovaikutuksesta. Tulojen kasvaessa tuloverotuksen progressio kiristyy. Sen lisäksi tulonsiirrot pienenevät ja sosiaalipalvelumaksut, kuten päivähoitomaksut, nousevat.

Ongelmaa ei ole vieläkään täysin ratkaistu. Selvitysten mukaan 2,4 prosenttia työttömistä ei olisi vuonna 2007 hyötynyt työllistymisestä lainkaan taloudellisesti ja 15 prosenttia olisi saanut enintään 20 prosentin lisätulon.

Uudella yritysverojärjestelmällä oli erittäin suuri merkitys 1990-luvun laman nujertamisessa. Aiemman korkean veroprosentin sekä runsaiden verovähennysten aikana yritykset tekivät huonoja investointeja veron välttämiseksi. Uusi 25 prosentin verokanta sekä vähennysten ja varausten karsiminen innostivat yrityksiä investoimaan kannattavasti. Yritysten valtiolle maksamat verot parhaimmillaan kahdeksankertaistuivat.

Nyt on oikea aika käydä keskustelua verojärjestelmämme talouskasvua edistävien tekijöiden kehittämisestä edelleen. Mitä nopeammin Suomen talous kasvaa, sitä lievempiä toimia tarvitsemme talouden tasapainottamiseen laman jäljiltä.

Verotuksen painopisteen maltillisella siirrolla työnteon verottamisesta kulutuksen verottamiseen on monia kasvua edistäviä vaikutuksia. Työnteon verotus kohdistuu suomalaiseen työhön ja nostaa sen kustannuksia. Kulutusverotus kohdistuu myös ulkomaiseen työhön. Maltillisempi työn verotus kannustaa työntekoon sekä lisää tuotantoa ja siten osaltaan kasvattaa verotuottoa.

Tuloja voidaan verottaa sekä silloin, kun ne saadaan (tulovero), että silloin, kun niitä käytetään (arvonlisävero). Erona on, että kulutusvero ei kohdistu säästämiseen. Finanssikriisin aiheuttama lama johtui osin siitä yhä yleisemmästä asenteesta, että kaikki halutaan heti, vaikka velaksi. Siksi säästämisen kannustimia ei saisi heikentää, vaan niitä pitäisi lisätä.

Tuloveroasteikon kehittämisessä pitäisi tavoitteena olla, etteivät keskituloiset olisi riippuvaisia avustuksista vaan voisivat kerätä varallisuutta ja sen turvin huolehtia omasta kotitaloudestaan muuttuvissakin olosuhteissa. Valtion tulisi kohdistaa sosiaalipoliittiset toimensa niitä eniten tarvitseville.

Pääomaveron kiristäminen ei edistäisi säästämistä. Siksi pääomaveroa alennettiin vuonna 2007 valtiovarainministeri Antti Kalliomäen (sd) aloitteesta prosenttiyksiköllä nykyiseen 28 prosenttiin. On myös huomattava, että käytännössä pääomatuloja verotetaan tätä ankarammin.

Kun yrityksen maksama yhteisövero otetaan huomioon, osingon todellinen veroprosentti on 40,5. Jos määräaikaistalletukselle saa 1,5 prosentin koron ja inflaatio on prosentin, reaalikorko on vain 0,5. Kun pääomavero kuitenkin kohdistuu nimelliskorkoon, todellisen koron veroprosentti on 84.

Pääomaverolle on siis tyypillistä alhainen nimellinen verokanta mutta jopa epäoikeudenmukaisen laaja veropohja. Veroprosenttia mahdollisesti korotettaessa onkin samalla syytä arvioida veropohjan oikeudenmukaisuutta.

Kulutusverotukseen on jo rakennettu progressiovaikutus. Välttämättömien tarvikkeiden, kuten ruoan, lääkkeiden ja matkojen, arvonlisävero on alhainen. Luksustavaroihin, joihin esimerkiksi auto vielä luetaan, kohdistuu arvonlisäveron lisäksi korkea pistevero, autovero.

Tulevaisuuden suuri haaste on kulutusverotuksen ohjaavuus. Erityisesti ympäristöveroja pitää laajentaa ja kiristää niin, että ne ohjaavat kulutusta oikeaan suuntaan. Alkoholin ja tupakan lisäksi myös muiden tuotteiden terveysvaikutukset on otettava huomioon verotuksessa. Ei ole lainkaan väärin, että kuluttaja jo ennakkoon osallistuu aiheuttamiinsa terveydenhoitokustannuksiin.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi