Verotus syö kaupan alan työpaikkoja

Kansainvälistä verokilpailua ei käydä vain huippuosaajista ja yrityksistä vaan myös kuluttajista. Asiakkaiden houkuttelu alhaisella verotuksella tiedostetaan alkoholin myynnissä, mutta muussa vähittäiskaupassa se jää usein huomiotta.

Arvonlisäverotus on monen asiantuntijan ykköskeino silloin kun laaditaan verotuksen kiristyslistoja. Taustalla on ajatus, että palvelut ja tavarat myydään ja ostetaan oman maan rajojen sisällä. Analyyseissä ei oteta huomioon kuluttajien liikkuvuutta eikä sitä, että ostoksia tehdään nykyisin jo omalta kotisohvalta: kuluttaja on asioinut internetissä jo pitkään.

Suomessa yli puolet kuluttajista on vuoden aikana ostanut vähittäiskaupan tavaroita ulkomailta – monet verkon kautta. Sama ilmiö nähdään muissakin kireän kulutusverotuksen maissa. Suomessa verkkokauppa on kasvanut 155 prosenttia kymmenessä vuodessa.

Samalla kun ehdotetaan arvonlisäverotuksen kiristämistä, muistutetaan hurskaasti, että tulonsiirtojen ostovoimasta on huolehdittava. Käytännössä tulonsiirtojen, esimerkiksi eläkkeiden, ostovoimaa tuetaan kuitenkin nimenomaan kulutusverotuksella. Työn verotuksen kevennykset kohdentuvat palkkoihin, eivät niinkään eläkkeisiin.

Esimerkiksi 1 990 euron kuukausieläkkeestä tänä vuonna maksettavista veroista vain viisi prosenttia on valtion tuloveroa eli veroa, johon on perinteisesti vaikutettu työn verotusta keventämällä. Ellei eläkkeiden verotukseen tehdä erillisiä kevennyksiä, eläkkeiden ostovoiman kasvu jää uusien eläkeläisten saamien suurempien keskieläkkeiden, indeksikorotusten ja kulutusverotuksen varaan.

Kaupan työllisyys tukeutuu kuitenkin sekä palkansaajien että eläkkeensaajien ostovoimaan. Tulonsiirtojen ostovoima voi olla elinehto varsinkin pienille kaupoille, joilla on enintään neljä kokopäiväistä työntekijää (kauppias ja kauppiaan puoliso mukaan lukien). Tällaisia on 84 prosenttia Suomen kaikista kaupoista. Pienet kaupat työllistävät 18 prosenttia alan työvoimasta. Arvonlisäveron korotus voi autioittaa monta kyläkauppaa.

Arvonlisäverotuksen kiristämistä kannattavat asiantuntijat vetoavat siihen, ettei arvonlisävero tasaverona vaikuta kuluttajien käyttäytymiseen. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä kireä arvonlisäverotus nimenomaan ohjaa kuluttajia ulkomaille.

Kauppiaan taas ei kannata suunnata verkkokauppaa Suomen rajojen ulkopuolelle, sillä hänen eurooppalaisella kollegallaan on kilpailuvalttina kevyempi arvonlisäverotus. Myös työhön suhteutettujen verojen osuus työn hinnasta on muualla Euroopassa usein pienempi kuin meillä.

Koska arvonlisäverotus ei vaikuta vientiteollisuuden kilpailuedellytyksiin, sen merkitystä verokilpailussa ei yleisesti ymmärretä. Kulutusverotuksen kiristämistä pidetään valtion rahasampona, mutta ainakaan kaupan työpaikkoja se ei lisää. Kauppa on elinkeinoelämän yksittäisistä toimialoista suurin työllistäjä.

Miksi kaupan ja yleisemminkin kotimaisen palvelusektorin työllisyys sitten on niin tärkeää? Meillähän on tapana ajatella, että vientisektori tuo maahan varallisuuden, julkinen sektori jakaa sitä verojen, palvelutuotannon ja tulonsiirtojen kautta ja loput pesevät toistensa paitoja.

Jos kotimainen palvelusektori on hyvin kehittymätön, elektroniikkayrityksen vientipäällikkö ostaa käsilaukkunsa Italiasta ja siivoaa itse kotinsa. Kehittyneemmässä palveluyhteiskunnassa markkinointipäällikkö ostaa italialaisen laukkunsa Suomesta ja viikkosiivouksen suomalaiselta yritykseltä. Samalla hän työllistää italialaisen laukuntekijän lisäksi suomalaisen satama-ahtaajan, kuljetusyrittäjän, myyjän ja siivoojan.

Kyse ei ole tuottamattomasta toiminnasta vaan kukoistavasta elinkeinoelämästä, jossa varallisuutta jaetaan myös ilman julkista sektoria.

Kirjoittaja on Kaupan liiton

pääekonomisti.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi