Vihreille ympäristö on kohtalonkysymys

Viikonvaihteessa pidettiin vihreiden puoluekokous ja Suomen luonnonsuojeluliiton liittokokous.

Vihreiden puoluekokouksessa puoleen puheenjohtaja ja puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja toivat julki tyytyväisyytensä puolueensa toimintaan Matti Vanhasen hallituksessa.

Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava esitti oman liittonsa kokouksessa toisensuuntaisen arvion: "Mennyt kolmivuotiskausi on ollut luonnonsuojelussa erittäin vaikeaa aikaa. Suomea on johtanut ehkä muistissa olevan historian luonto- ja ympäristökielteisin hallitus."

Sulkavalla oli mielessään muun muassa Vuotos-keskustelun alkaminen uudestaan, kansallispuistojen pyhimpien osien kaupallistaminen ja metsästyksen laajentaminen kansallispuistoihin sekä aluehallinnon uudistus, jossa ympäristöhallinto menetti itsenäisyytensä.

Nämä hankkeet eivät ole vihreiden hankkeita, mutta ne ovat luonnonsuojeluihmisten vastustamia hankkeita, joita puolue ei ole pystynyt pysäyttämään tai jotka tuntuvat vain saavan lisää vauhtia puolueen hallitusasemasta huolimatta.

Vihreiden uusimman hallitustien paradoksi onkin se, että puolue on saanut tärkeimmät voittonsa muilla alueilla kuin perinteisessä ympäristönsuojelussa.

Tärkeimpiin saavutuksiin kuuluvat autoverotuksen muuttaminen pieniä päästöjä suosivaksi ja verotuksessa energiaverojen suhteellisen merkityksen kasvattaminen. Kuitenkin valtiovarainministeri Jyrki Katainen, jonka johtama kokoomus niin ikään on nyttemmin julistautunut vihreäksi, voi vähintään yhtä suurella rintaäänellä julistaa nämä saavutukset omikseen.

Toinen alue, jossa vihreät voivat sanoa saavuttaneensa merkittäviä asioita, on sosiaaliturva. Apurahan varassa työskenteleville on saatu aikaan eläketurva, ja perusturvaa on parannettu. Näistä ainakin jälkimmäinen saavutus on kuitenkin ensisijaisesti seurausta keskustan poliittisesta voimasta.

Kolmas alue, jossa vihreät voivat kehua itseään, on vaalijärjestelmän ja vaalirahoituksen uudistus. Tässäkin tapauksessa jälkimmäinen saavutus johtuu puolueen kannalta ulkopuolisista voimista: keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Timo Kallin paljastuksesta seuranneesta laajalle ulottuneesta vaalirahoitusskandaalista.

Puolueen saavutuksiin voi suhtautua myös vähemmän vähätellen. Verraten uutena tulokkaana Suomen puoluekartalla vihreät ei ole satavuotisten linjausten vanki vaan on pystynyt joustavasti tekemään yhteistyötä eri asioissa eri puolueiden kanssa.

Muissa puolueissa – ainakin muissa hallituspuolueissa – on herättänyt kunnioitusta, että vihreät ovat olleet lojaaleja hallituskumppaneita ja valmiit kantamaan osansa hallitusvastuun taakasta. Mutta tietty värittömyys ja voimattomuuden leima tällaisesta politiikasta vääjäämättä seuraa.

Siksi onkin kiinnostavaa, että puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö nosti puoluekokouspuheessaan esikuvaksi nuoren tasavallan suuren sovinnonrakentajan, ensimmäisen tasavallan presidentin K. J. Ståhlbergin. Niinistö asemoi vihreät tämän ajan edistysmielisiksi.

Tällaiset puheet jäävät kuitenkin ainakin tänä kesänä vihreiden suurimman – joskin jo etukäteen tiedossa olleen – epäonnistumisen, ydinvoimaratkaisun, alle. Vihreät tekevät kansainvälisenkin ympäristöliikkeen historiaa olemalla mukana hallituksessa, joka esittää lupaa peräti kahdelle suurelle ydinvoimalalle.

Toisaalta tämä saattaa myös pelastaa vihreät. Vastustamalla nyt näkyvästi ydinvoimapäätöstä puolue vahvistaa taas profiiliaan ympäristöpuolueena. Tämä mielikuva lopulta ratkaisee vihreiden menestyksen.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi