Vuokralaisen asia ei vaaleissa kiinnosta

Yksi tämän vaalitaistelun vaietuista aiheista on asuntopolitiikka, joka ainakin pääkaupunkiseudulla on kärjistymässä yhä pahemmaksi tavoitteiden ja todellisuuden ristiriidaksi. Kohtuuhintaiset vuokra-asunnot ovat karkaamassa tavallisten työtä tekevien ihmisten käsistä.

Asuminen kallistuu pääkaupunkiseudulla niin omistus- kuin vuokra-asunnoissakin. Omistusasuntojen hinnat ovat nousseet trendinomaisesti, ja myös asuntojen vuokratasot nousevat. Eikä tilanteeseen ole näkyvissä helpotusta, päinvastoin. Kun asumisen ja rahoituksen kehittämiskeskuksella Aralla olisi valtuudet myöntää korkotukea 2 000 uuden korkotuetun vuokra-asunnon tekoon, tänä vuonna on aloitettu vasta 90 asunnon rakentaminen.

Suomalaisessa asuntopolitiikassa tarvitaan uusia linjauksia, joilla nykyinen kehitys saadaan käännettyä.

Sodista toipuva Suomi rakensi asuntopulaa torjumaan aravajärjestelmän. Sen perusidea oli antaa ihmisille ja rakentajille lainaa. Nyt lainansaanti ei ole ongelma. Valtion asuntotuotantotukea jakava Ara myöntääkin sen sijaan korkotukea, joka käytännössä takaa rakentajien lainoille korkokaton.

Koska korkotaso on viime vuodet ollut historiallisen alhainen, tuki on ollut rakentajille tosiasiassa arvoton. Tämä on vaikuttanut siihen, että asuntorakentajat eivät ole ryhtyneet rakentamaan valtion tukemia vuokrataloja, joissa vuokrataso on säädelty eikä vuokra-asuntoja saa 40 vuoteen muuttaa muuhun tarkoitukseen.

Tukipolitiikka ei toimi, koska köydellä ei voi työntää.

Toinen, laajakantoisempi syy kohtuuhintaisen vuokralla asumisen kriisiytymiseen pääkaupunkiseudulla on niin kutsutun yleishyödyllisen asuntorakennustoiminnan luonteen muuttuminen.

Yleishyödyllisten rakennuttajien toiminta alkoi aikoinaan kansallisista talkoista, joilla tuotettiin kohtuuhintaisia asuntoja ilman tiukkaa tuottotavoitetta. 1990-luvun lopulta lähtien näiden rakentajien luonne on kuitenkin muuttunut: niiden omistuspohja on osin murentunut ja muuttunut, ja nyt nekin pyrkivät mahdollisimman hyvään tuottoon. Seurauksena asuntojen vuokrat ovat lähteneet nousuun. Yhteisen, laajemman edun näkökulmasta on siirrytty sijoittajaintressiin.

Näistä syistä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuottaminen on jäänyt lähes ainoastaan kaupunkien harteille. Kaupunkien asuntorakennustoimintaa taas hankaloittaa ja jarruttaa edellä mainittu valtion tukipolitiikan tehottomuus.

Suomesta puuttuvat nyt asuntopolitiikan kokonaisnäkemys ja tahto. Sodista toipuva ja vaurastuva Suomi ymmärsi kohtuuhintaisen asuntotuotannon merkityksen yhteiskuntarauhalle ja myös taloudelliselle kasvulle, mutta tänään tätä tavoitetta ei puolusta juuri kukaan. Ehkä asia ei kiinnosta siksi, että yksikään perinteisistä valtapuolueista ei voi esitellä viime vuosilta saavutuksia tällä keskeisellä politiikan lohkolla. Asiat ovat menneet huonompaan suuntaan kaikkien hallitusten aikana.

Rakennuttajat ja rakennusala esittävät ratkaisuksi valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon rajoitusten purkamista. Rakentamishalut kasvaisivat, jos esimerkiksi korkotuettujen vuokra-asuntojen luovutus- ja käyttörajoituksia lievennettäisiin vaikkapa 20 vuoteen.

Viime laman aikana valtio otti hätäpäissään rakennustuotannon elvyttämiseksi käyttöön niin kutsutun välimallin, jossa valtio antoi suoraa korkotukea ja vuokra-asuntojen rajoitukset purkautuivat jo 5–10 vuodessa. Porkkanat toimivat toivotulla tavalla.

Käyttö- ja luovutusrajoitusten keventäminen on varmasti tarpeellista. Toisaalta rajoitusaikoja ei saisi lyhentää liikaa, koska toisessa vaakakupissa on vuokralaisten oikeusturva. Aiheellista olisi myös miettiä, miten valtion tuesta voisi tehdä joustavampaa. Yksi mahdollisuus olisi porrastus: mitä suurempi on tuki, sitä pitkäaikaisempia ovat asuntojen käyttö- ja luovutusrajoitukset.

Esa Swanljungin johdolla työskennellyt asuntotyöryhmä päätyi siihen, ettei ole yhtä ainoaa lääkettä, vaan teho saadaan monella samaan suuntaan vaikuttavalla toimenpiteellä. Tällaisia ovat muun muassa kiinteistörahastojen toiminnan helpottaminen, kaavoituksen suurempi joustavuus, rakennustuotannon ja rakennustarviketuotannon kilpailun edistäminen sekä yleishyödyllisten rakennuttajien toimintaa koskevien rajoitusten höllentäminen.

Uuden hallituksen tärkeimpiä tehtäviä on ottaa neuvoista vaarin ja laatia ohjelma, jolla kohtuuhintaisten asuntojen tuotanto erityisesti Helsingin seudulla saadaan taas kysyntää vastaavalle tasolle.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi