Ydinvoima tulee uudelleen

Vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa moni asia on suomalaisessakin yhteiskunnassa kääntynyt päälaelleen. Sellaisesta, mikä ennen oli kiellettyä, on tullut sallittua, jopa suositeltavaa. Yksi tällainen asennemuutoksen kohde on suhtautuminen ydinvoimaan.

Vielä vuoden 1993 syksyllä tämäkin lehti laski ennen eduskunnan äänestystä, onko ydinvoiman lisärakentamisen kannattajilla enemmistö vai ei. Ei ollut, sillä eduskunta päätti äänin 107–90, ettei lisää ydinvoimaa ole tarpeen rakentaa Suomeen.

Vastustajien joukossa oli nuori kansanedustaja Matti Vanhanen, samoin silloinen pääministeri Esko Aho. Vanhasen rooli oli muutoinkin iso, sillä jo edellisenä vuonna eduskunta oli Vanhasen ponnen hyväksyessään asettunut kielteiselle kannalle ydinvoiman lisärakentamisessa. (HS:n Kuukausiliitteessä numero kolme on Unto Hämäläisen kirjoittama hyvä katsaus suomalaisen ydinvoiman historiaan.)

Nyt kaikki on toisin. Vallassa on samaisen Matti Vanhasen johtama porvarihallitus. Ydinvoiman lisärakentamisen kannattajilla on eduskunnassa enemmistö. Sen tietäen keskustalainen työ- ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen on aloittanut ministeriössään uuden ydinvoimaratkaisun valmistelun. Pekkarinen on luvannut tuoda ehdotuksensa hallitukseen pääsiäisen jälkeen. Hallituksesta päätös etenee eduskuntaan, joka voi joko hyväksyä tai hylätä sen.

Periaateratkaisu lisäydinvoiman puolesta on itse asiassa jo tehty. Tulevassa ydinvoimapäätöksessä on kysymys enää siitä, kuinka monelle voimalaitokselle hallitus haluaa luvan antaa.

Hakijoita on kolme: Teollisuuden voima, Fennovoima ja Fortum. Teollisuuden voiman ja Fennovoiman omistajina on osittain samoja yhtiöitä. Niiden joukossa on myös yhtiöitä, joissa valtiolla on vahva omistus.

Hallituspuolueista kokoomus on ottanut selkeän kannan, jonka mukaan lupa pitäisi antaa kaikille kolmelle voimalalle luottaen siihen, ettei kaikkia niitä kuitenkaan rakenneta samanaikaisesti. Toisella laidalla ovat vihreät, joilla on hallitusneuvotteluissa sovittu lupa vastustaa ydinvoiman lisärakentamista. On varsin käsittämätöntä, että vihreille myönnettiin tämä lupa Suomen tulevaisuuden kannalta näin olennaisessa asiassa. Keskusta horjuu yhden tai kahden luvan välillä. Rkp:n puheenjohtaja Stefan Wallin on sanonut uskovansa kahteen lupaan.

Euran Olkiluotoon rakennetaan parhaillaan Teollisuuden voiman kolmatta ydinvoimalaa. Hanke on peräti kolmisen vuotta myöhässä. Voimala otettaneen käyttöön vuoden 2012 kesällä.

Voimalaprojektista vastaa ranskalainen Areva yhdessä saksalaisen Siemensin kanssa. Areva ja suomalainen Teollisuuden voima ovat ilmiriidassa siitä, kenen syytä myöhästyminen on. Areva syyttää suomalaisia ja suomalaiset sitä, että Areva otti projektin, vaikkei se ollut varmistunut suunnitelmiensa kestävyydestä ja niiden mahdollisuudesta läpäistä suomalainen viranomaisseula.

Voimalan viivästyminen johtuu osaksi siitä, että ydinvoiman lisärakentaminen länsimaissa pysähtyi yli kaksikymmentä vuotta sitten. Kiinnostus ydinvoimaan on vasta nyt viriämässä uudelleen.

Yhdysvalloissa lupia on jo annettu. Britanniassakin tuuli on kääntynyt, ja muualla Länsi-Euroopassa on ydinvoiman lisärakentamiseen liittyviä hankkeita. Kiinnostus ydinvoiman lisäämiseen on suurinta Kiinassa, Venäjällä, Etelä-Koreassa ja Intiassa. Yhteensä maailmassa valmistaudutaan rakentamaan yli 50 uutta ydinvoimalaa.

Euroopassa rakennetaan parhaillaan ydinvoimaa Suomen lisäksi Venäjällä, Ranskassa, Bulgariassa, Slovakiassa ja Ukrainassa.

Ydinvoiman renessanssi johtuu ilmastonmuutoksesta ja päästöjen vähentämistavoitteista, jotka estävät hiilivoiman käytön tuntuvan lisäämisen. Ilmastonmuutos tarjoaakin monelle ydinvoimaa vastustaneelle poliitikolle helpon tien vaihtaa kantansa kielteisestä myönteiseksi.

Esimerkkiä näyttää länsinaapurimme Ruotsi, jossa porvarihallitus antaa lupia korvata käytöstä poistuvat reaktorit. Ennen ydinvoimaa rajusti vastustaneet keskustapuolue ja kristillisdemokraatit ovat päätöksessä mukana, koska se on osa kunnianhimoista ilmastopoliittista ohjelmaa.

Energiankulutus Suomessa kasvaa tulevina vuosina, kunhan taantuman jäljet vähitellen peittyvät. Vauraan Suomen tulevaisuus nojaa edelleenkin metalli-, elektroniikka- ja metsäteollisuuteen. Suomi elää yhä viennistä, ja vientiteollisuus tarvitsee kohtuuhintaista energiaa. Tämä tarkoittaa, että tulevaisuudessa nojaudutaan yhä enemmän ydinvoimaan.

Joka uskottelee, että ongelma ratkeaisi säästämällä energiaa ja investoimalla sinänsä tärkeään bioenergiaan ja tuulivoimaan, ei tunnusta tosiasioita. Ydinsähköä pitää tuoda idästä ja lännestä nykyiseen tapaan, jos sitä ei itse rakenneta. Tasapainoinen kokonaisuus voidaan rakentaa, kuten jo nyt on nähty.

Hallitus voi tietysti poliittisista syistä asettaa hakijat järjestykseen, mutta sellaisessa ei oikein ole järkeä. Jos hakijat täyttävät lain edellyttämät vaatimukset, lupa pitäisi antaa kaikille. Jos yksityisellä pääomalla halutaan rakentaa Suomeen uutta ydinvoimaa, miksi hallituksen pitäisi se estää?

Jos teollisuus pystyy rahoittamaan hankkeensa ja kantamaan siihen liittyvän riskin, sen tulisi kaiken järjen mukaan saada se tehdä. Jos sähköä jää yli, sen voi hyvin myydä markkinahintaan halukkaille ostajille ulkomaille.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi